Oon niin pettyny, et pettymys ei päästä mua pois. Oon pettyny elämään, oon pettyny ystäviin. Mut ennen kaikkee itseeni. Oon käyttäny niin paljon aikaa vihaamiseen. Silti koittanu rakastaa. En usko, että enää voin edes osaa rakastaa. Mä en päästä sua koskaan lähelle, en anna sun koskaan rakastaa mua. En koskaan anna sun välittää, en koskaan anna sun auttaa. Mutten myöskään satuttaa. Mä vien tän jutun yksin loppuun. Mä katoon. Osa must on jo kuollu. Mä vaan odotan. Odotan, et kuolen kokonaan. Ainoo mitä mä rukoilen Luoja sulta enää, päästä mut pois?