IRC-Galleria

Naitomea - message

Tsumetai fuyu no kaze ni nori
Tsugerareta tomo no ima
Kikinareta ano koe ga
Kikoeta ki ga shita

Minareta hazuno machinami ni
Wasureteta boku ga ita
Kirakira to waratteru
Osanai bokura ga ita

Kizutsuki nakusukoto ni nare
Kagayaki wa kieuseta
Anokoro no massugu na
Boku wa mou inai

Bokura ga yume ni mita kono machi ga
Itsukara muimi ni omoeta
Arikitarina ano hibi ni
Mou ichido aitai

Itsumademo hanaretaku nai to
Omoiaeta tomo ga ita
Mata meguriaetara
Mujaki ni waraeru youni

Toki ga sugi wasureteshimatta
Kimi ga kureta takaramono
Sora ni utsuru kimi ga
Naiteru ki ga shita

Tsumetai fuyu no kaze ni nori
Tsugerareta tomo no ima
Kikinareta ano koe ga
Kasuka ni kikoeta

Kizutsuke nikumu koto nisae
Kokoro wa itamanai
Anokoro no massuguna
Boku wa mou inai

Itsumademo hanaretaku nai to
Omoiaeta tomo ga ita
Mata meguri aetara
Mujaki ni waraeru youni

Toki ga sugi wasureteshimatta
Kimi ga kureta takaramono
Sora ni utsuru kimi ga
Naiteru ki ga shita

Imademo nokoru mune no kizu
Sora ni utsuru kimi wo
Kanashimasenu youni

Nagesuteta kako wo daite
Tokei wa ugoki dasu

---

By the cold winter breeze I got a vital sign from a friend.
I felt like
hearing his familiar voice.

At the familiar street
I found myself again,
also us as younger boys
who smiled brightly.

My heart got hurt and I'm used to loosing something.
The glint got lost.
I'm no more the one
who used to live an obedient life.

The city which was attractive to us in the past,
seems to have lost its meaning sometime.
I want to go back to those banal days.

I had friends
with whom I wanted to be forever and they also with me.
If I only could meet them again
we hopefully could smile as innocent as in the old days.

As time went by I forgot about the treasure
that you gave me.
I think you, who's face I see in the sky, are crying.

By the cold winter breeze I got a vital sign from a friend.
I felt like
hearing his song which is that familiar to me.

I have no scruples
about hurting or hating anyone.
I'm no more the one
who used to live an obedient life.

I had friends
with whom I wanted to be forever and they also with me.
If I only could meet them again
we hopefully could smile as innocent as in the old days.

As time went by I forgot about the treasure
that you gave me.
I think you, who's face I see in the sky, are crying.

There is still a wound in my heart.
But I won't to make you sad,
you who's face I see in the sky.

I still stink to the past I threw away.
So the clock begins to tick.

---

Kylmän talvituulen mukana sain tärkeän merkin ystävältä.
Minusta tuntui kuin
kuulisin hänen tutun äänensä.

Tuolta tutulta kadulta
löysin itseni jälleen,
sekä meidät nuorina lapsina
jotka hymyilivät valoisasti.

Sydämeeni sattui ja minä totuin menettämään jotain.
Loiste katosi.
En ole enää se
joka tottui elämään alistuvaa elämää.

Kaupunki joka oli meille viehättävä aikoinaan,
näyttää menettäneen merkityksensä joskus.
Haluan mennä takaisin niihin tavallisiin päiviin.

Minulla oli ystäviä
joiden kanssa halusin olla ikuisesti ja he myös minun.
Jos vain voisimme tavata jälleen
me toivottavasti voisimme hymyillä yhtä viattomasti kuin aikoinaan.

Ajan kuluessa unohdin aarteen
jonka annoit minulle.
Mielestäni sinä, jonka kasvot näen taivaalla, itket.

Kylmän talvituulen mukana sain tärkeän merkin ystävältä.
Minusta tuntui kuin
kuulisin hänen laulunsa joka oli niin tuttu minulle.

Minulla ei ole vaikeuksia
satuttaa tai vihata ketään.
En ole enää se
joka tottui elämään alistuvaa elämää.

Ajan kuluessa unohdin aarteen
jonka annoit minulle.
Mielestäni sinä, jonka kasvot näen taivaalla, itket.

Sydämessäni on edelleen haava.
Mutta en anna sen tehdä sinua surulliseksi,
sinua jonka kasvot näen taivaalla.

Minä yhä pidän kiinni menneisyydestä jonka heitin menemään.
Joten kello alkaa tikittää.