Noin se opiskelu vaan alkoi, ja musta pitäis vuoden kuluttua tulla varaosamyyjä.. Aika kivaa siellä on ollu, ja toisin kuin odotin, mut on otettu oikein hyvin vastaan. Hyvä niin! *Huokaus* Me taas riideltiin kullan kanssa, joka oli kyllä vähän mun syytä, kun olin ottanut liikaa ohjia omiin käsiin (koska yhdessähän kaikista tärkeistä asioista pitäisi päättää, eikä yksin), ja nyt pitäis yrittää lepytellä, vaikka aika pieni juttu se olikin. Sanna on taitolaji! No enköhän mä jotain keksi.. Jossen muuta, niin ainakin voisin kaupassa käydä, niinkuin olin ajatellut, ettei Sannan tarttis niin kauheesti kantaa töistä tullessa ostoksia, kun mä voisin tuoda isommat autolla, kun tuun.. <3 Arjen pikku asiat saattavat ilahduttaa odottamattoman paljon.. :) Mä olen oikeesti todella onnellinen siitä, et mulla on tuollainen nainen, kuin Sanna, vaikkei se ihan helpoimmasta päästä olekkaan. Rakastan sitä ihmistä, sen takia, että se sanoo suoraan miten asiat on ja että mistä kiikastaa. Sellainen luonne on siitä syystä helppo, että silloin ei tuu tehtyä virhearviointeja, kun kuuntelee tasan tarkkaan mitä toinen haluaa. Niin se pitäis toimia joka suhteessa! I Love you, Honey!