Niinpä! Taas se tuli opittua että ruokittu kissa on tyytyväinen kissa ja niin edelleen. Menin aamulla Sannan luo (tosin oma moka 20 min liian myöhässä) ja pyysin häntä lähtemään kanssani syömään. Aluksi Sanna oli vähän ärripurri, kun oli kiire ja nälkäkin kaiversi vatsaa, mutta sitten kun olimme käyneet syömässä Sannan kanssa Chico'sissa, niin Sanna oli kuin eri ihminen! Ruoka ja hyvä seura vaikutti molempiin positiivisesti ja mulla oli yksi maailman parhain perjantai rakastamani naisen kanssa, enkä kadu sekuntiakaan siitä!
Minua kaivertaa ainuastaan ikävä, koska kaikki muut jutut ovat aivan mahtavasti, niin enköhän mä sen kanssa selviä, kun jouluaattona kuitenkin nähään!
Mä rakastan sua, Sanna! <3