kuivasin itseni pyyhkeelläsi
että muistaisin miltä tuoksut suihkun jälkeen,
painan korvani tyynyysi
että muistaisin miltä yömme kuulostavat
kaikki kuiskailee
siitä mikä on totta
siitä mikä ei ole
pahoja kieliä, huonoja mieliä
ei aamut tuoksu enää suloisen raikkailta
ne ovat tunkkaisia, yksinäisiä
päivät raskaita, minuutit miljardeja ajan mittoja
kiirehdin kotiin kohdatakseni tyhjyyden
kidutusta sekin
mikään ei ole rationaalista
keskityn lakkaamaan kynsiäni,
keskityn silittämään vaatteitani,
keskityn siirtämään huonekaluja,
keskityn siihen että en keskittyisi sinuun
että en ajattelisi,
keskityn unohtamaan
keskityn niin että ote herpaantuu
pakkaan laukkuni,
suunnittelen pakoa tuntemattomaan,
puran laukkuni, olenhan sentään ihminen
en voi lähteä
- ei en vielä
