jotka vie mukanaaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä onko se väärin kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan,
sillä niin ois käynyt jos ois jäänyt eiliseen kii
Se joku piteli mua siinä, se oli niin kamalan vahva, eikä se halunnut päästäää irti
Melkein kuin lihaa ja verta, suurempi vuoria merta
se sellaiseksi kasvoi mun päässä
En odota yllätystä , en pidätä hengitystä, mä haluun jättää sen kaiken taakse päin, mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo, enkä kuolematon, mut mä tiedän vain sen että mun pakoni loppuun juostu on .
