No joo. Tänäänki (tai no virallisesti eilen...) meni vähän nukkumiseksi. Kävi melkein kipeää herätä. Johtopäätelmä, valvo enemmän, nuku vähemmän, elä ny yleensäki tasapainosemmin.
Luulisin olevan onnellisempi.
Tajusin muuten tänään et hoo, mun kännykässä on sittenkin se manuaalinen kentän haku. Okei!, oon suomalaiseen tapaan luonnon blondi mutten niin tyhmä sentään, katsokaas, tämä aihe on hieman uusi minulle. Toisin sanoen joku vitun kenttä on ollut minulle aina niin itsestään selvyys, etti mun ole tarvinut ajatella mitään kentän hakuja. Piste. Tiä nyt vähentääkö tää mun itsehäpeää tyhmyydestä, but I had to speak my mind, do you understan precious jewel?
Lappia rock meni vähän pepullee. No ei, oli siellä ihan hyvä meininki ainakin sen ekan bändin ajan, kaks muuta oli jotain teini-metal-örinä-heviletti bändiä. Mikäs on se joku pikkupoika bändi, jonka videossa on se runsaasti tällinkiä naamaansa sutinut nunna... Strumn and Drang whatever it was, tuli se mieleen. Lienee ajatusten hapuilu vaikuttanut mun mielikuvitukseen ja kykyyn yhdistellä asioita. Taisin miettiä vaan koko ajan, onko viereisessä kauppakeskuksessa missään asiakasnettiä, joka meinaa konetta, joka meinaa, että olisin saanut mun ämpärin viimein toimimaan. Vittu, sain valehdella silmät päästäni, et Annika hyvää hyvyyttään antoi kameroiden muistikortteja varten olevan muistikortin lukijan mulle lainaan. Ärrärrärr, hävettää, mut vaan vähän, mutmut silti.
No itsekkyys perii maan, ja sain värkättyä ämpäriini yli viiskyt biisiä koulutunteja sulostuttamaan. Katotaan milloin on mun aikani kyllästyä, toisaalta ajankohta jolloin kyllästyisin Stephen Lunchin Halloweeniin... Miks mä oikeesti diggaan jostain niin sairaasta, oonhan periaatteessa kiltti tyttö... Vaikken mä osaa enää edes pelätä Hannibal Lecteriä, vaan ennemminkin ajattelen et aika namu, (Lainaten Miraa, kun se Heidin kämpillä puhui Danny DeVitosta.)
Kateltiinkin PiMan (PMMP - Taiteilia) jälkeen, kuinka sen päärakennuksen ja mediatalon yhdistävän futuristisen lasiputken päällä kiikkui tänään joitain kakaroita. Aateltiin että putoaisivatpa niin ratkeais ruoka huolet kerralla.
Niin. Yksityiskohdat, jotka ajoivat minut ja Miran Heidille tänään sovittiin Lappia Rockin jälkeen, et hei, mennään Heidille tekemään ruokaa. Listalla oli joku maailman ihmeellisin eines Pasta Carbonara tai jotain sinne päin, johon me tehtiin viel' jauheliha sieni kastine. En rankkais kuolemaksi, mutta oudolta se maistui. Sisuskalut ottivat sen ruoan kyllä selkeästi minua vakavammin, ja jos ei puhuttaiskaan siitä jälkkäristä. Olin niin perseestä että olisin halunnu vaan huutaa ja potkia jotain.
Loppuillan puheen aiheet taisivat juuri ja juuri saavuttaa ruokaamme vastaavn hienoustason. En ny aja sen kummemmin käymään läpi, mut oon edelleen vähän liian sofistikoitunut ikäisekseni, et heippa vaan.
Oon muutes rahoissa taac =D Soitin äitille (kun mä sen kentän haun keksin) ja olin jo ihan onnesta simpukka et jee, pääsen soittelee äitylille ja mitä se tekee. Jättää vastaamatta ja kun en anna periksi, vastaa, ja tiuskii et on töissä ja mitä ny taas? No joo, tää äiti tytär suhde on oikeesti parempikin ja tiedänhän mä, ettei äiskä pahemmin töissä saisi langassa bablata, mut toi oikeesti hieman kolhaisi mun taiteellista sielua, joka kaikesta huolimatta tykkää äiskästä... Why your tears are falling, my dear lord Capricorn.
No, onneksi äiskä on ymmärtäväinen, joten se höhlä soitti iskälle, et lähetä tytölle rahaa, kun se tarttee... Ei vittu näin, katos kun yritän välttää iskältä turhan ruinaamisen, koska iskä anyway on anteliaampi kuin äiskä. Ja iskä kyl ihan oikeutetusti muistuttaa siitä, enkä haluais enää yhtään rahan käyttöön liittyvää moraali saarnaa. Mä teen jo muutenkin kaikkeni, että elämä maistuisi puulta ettei ikinäkään.
Ehkä joku ylempi voima rankaisee mua, kun kateellisena katson toisten ostelua. Ei vissiin oo luonnollista aatella et mäkin haluaisin joskus muulloinkin kuin jouluna. Vituiksi menee taas kuin Jeesuksen pääsiäinen.
Miks mä en voi lopettaa aattelemasta Isabellan heittoa et Jeesustahan ei naulattu ristiin vaan paaluun...? Mä tässä mitään ristejä tai jeesuksia tai uskontoja sure, ja haluun et kaikki toteuttaa itseään ihan miten lystää, mut aika vinkeetä sillä, ku Luterilaisuua (Kristityt uskonnot nyt yleensä ja Jehovan todistajuus on ihan eri diili. Mitä järkeä niitä ny vertailla keskenään. Kuin alkaisit vertailemaan Buddhalaisuutta ja Islamia.
Oikeesti, ku tekisinkin tätä tahallani, mut oon ihan liian takrtuva taas ihan muuten vaan et terve. Shoot me. Alan ateistiksi, mitä nyt varmaan muutenkin oon mut ihan nimellisesti.
Stephen Lynch soi. Bring pride to Mira, doublecheck. Ja sit unta palloon. Sounds like a plan.