Kamalaa tuo aamuherääminen. Viideltä ylös jotta ehtii paikalle seitsemäksi. Matkaan menee tunti, aamupöhnään toinen. Käytännön tutkimuksen kautta olen huomannut, etten saa antaa itselleni aamuisin enempää kuin 60min. Jos se siitä venyy, ulko-oven läpäiseminen muodostuu lähes mahdottomaksi. Trukki, ulosheittäjä tai hinauspalvelu ovat osoittautuneet hyödyllisiksi kun niin on tapahtunut.
Kun kolmen jälkeen pääsen raahautumaan takaisin kotiin, olen hyvin väsynyt, poikki, jumissa ja hajalla. Tähänmennessä en ole tainut kertaakaan pysyä hereillä yhdeksää pidempään. Paitsi silloin kerran kun eräs sankari oli kylässä, mutta se oli poikkeus. Eilen nukahdin kirjan kanssa. Sanku sai tehdä kaivauksia saadakseen sen pois mun alta, sama koski peittoa.
Viikon jälkeen tuntuu siltä, etten tahdo mennä enää ikinä mihinkään missä voin törmätä maalipurkkeihin. Toisaalta tahdon mennä katsomaan näenkö niitä purkkeja joita olen räplännyt. Toistaiseksi ihmiset kuitenkin saavat syödä purkkihernekeiittonsa, -herkkusienensä ja muut säilykkeensä rauhassa - en ole vielä päässyt sille linjastolle.
Siispä:
Remonttireiskat ja -Railit: Be aware!
peeäs, vois mennä nukkumaan - taas