IRC-Galleria

-.-


ällöö

Olen herännyt viideltä keittääkseni aamupuuron Sankulle ja lähettääkseni hänet kohti Tallinnan avaria lakeuksia valloittamaan halvat viinarallit siellä. Varmistettuani aseistuksen (passi ja lompakko) olevan kunnossa ja mukana saattelin hänet vielä ensimmäiseen etappiinsa juna-asemalle josta hänen koettelemuksensa alkavat. Tästä eteenpäin hän on vain oman onnensa nojassa ja me täällä kotona vain ---kuljemme polvillame alati Jumalaa ruk--- kröhöm. Uudestaan.
Tästä eteenpäin hän on vain oman onnensa nojassa ja me täällä kotona vain toivomme kaiken menevän mukavasti ja hyvin.
Koska eiliset matkaansaatajaisjuhlat olivat mukavat, varsinkin kun samalla juhlistettiin Sankun kouluunpääsyä, tänään vaatteet haisevat _erittäin_ pahoilta. Siispä survaisen entteriä painettuani kuteet pyykkäriin ja suuntaan jatkamaan uniani.

Viime yönä (vai oliko se jo toissa yö..) onnistuin tuhoamaan windowsin (erisnimet kirjoitetaan isolla, paskat käyttikset pienellä) ja sitä on pusattu takaisin käyttöön siitä lähtien. Kiitos oman typeryyteni, menetin myös kaikki valokuvani koneelta, se hieman surettaa. Mutta nyt toimii ja tällä kertaa winkassani on jo pasianssikin! Olkoonkin et tuo linukan asennuslevy on yhä tuossa pöydällä valmiina hyppäämään kelkkaan, mutta ehkä vielä pinnistelen.

Kyllä tämä tästä, ihan varmasti..

Tänään mennään onkimaan, fisut, olkaa varoillanne!

Sinä kysyit:
Millainen päivä tästä tulee?

Oraakkeli vastasi:
Raidallinen.

Älä ikina odota
Että yhdestäkään suudelmasta
Olisi paluuta

Sometimes all the moments,
that we savoured for the last,
Get crushed between the good & bad,
from pressures we have had,

But you know I canÂ’t conceive the day,
when feeling run too high,
To work out all the stale terrain,
emotions try to hide, when I try,

Lately I canÂ’t seem to colour what weÂ’ve lost,
it all seems like bad means,
When lovers turn from lust,
then I try - try to smoke alone

These shattered ties with no comprise,
fall through this fragile hell,
The drinks stay sipped Â’cos weÂ’ve lost our grip,
too exhausted to rebel

Kamalaa tuo aamuherääminen. Viideltä ylös jotta ehtii paikalle seitsemäksi. Matkaan menee tunti, aamupöhnään toinen. Käytännön tutkimuksen kautta olen huomannut, etten saa antaa itselleni aamuisin enempää kuin 60min. Jos se siitä venyy, ulko-oven läpäiseminen muodostuu lähes mahdottomaksi. Trukki, ulosheittäjä tai hinauspalvelu ovat osoittautuneet hyödyllisiksi kun niin on tapahtunut.

Kun kolmen jälkeen pääsen raahautumaan takaisin kotiin, olen hyvin väsynyt, poikki, jumissa ja hajalla. Tähänmennessä en ole tainut kertaakaan pysyä hereillä yhdeksää pidempään. Paitsi silloin kerran kun eräs sankari oli kylässä, mutta se oli poikkeus. Eilen nukahdin kirjan kanssa. Sanku sai tehdä kaivauksia saadakseen sen pois mun alta, sama koski peittoa.

Viikon jälkeen tuntuu siltä, etten tahdo mennä enää ikinä mihinkään missä voin törmätä maalipurkkeihin. Toisaalta tahdon mennä katsomaan näenkö niitä purkkeja joita olen räplännyt. Toistaiseksi ihmiset kuitenkin saavat syödä purkkihernekeiittonsa, -herkkusienensä ja muut säilykkeensä rauhassa - en ole vielä päässyt sille linjastolle.

Siispä:
Remonttireiskat ja -Railit: Be aware!

peeäs, vois mennä nukkumaan - taas

Crown-pakkaus, Here I come..
Eikä voisi mikään aamu mennä yhtään paremmin.
Hajoilen jo ennen kun olen päässyt vessaa pidemmälle.
Thanks for your suport, dude.
Ainiin.
Jollen jo pyytänyt liikaa, ni litra piimää olis kiva.

Ja nyt sillä on mun alushousutkin, Saatana!