Olen herännyt viideltä keittääkseni aamupuuron Sankulle ja lähettääkseni hänet kohti Tallinnan avaria lakeuksia valloittamaan halvat viinarallit siellä. Varmistettuani aseistuksen (passi ja lompakko) olevan kunnossa ja mukana saattelin hänet vielä ensimmäiseen etappiinsa juna-asemalle josta hänen koettelemuksensa alkavat. Tästä eteenpäin hän on vain oman onnensa nojassa ja me täällä kotona vain ---kuljemme polvillame alati Jumalaa ruk--- kröhöm. Uudestaan.
Tästä eteenpäin hän on vain oman onnensa nojassa ja me täällä kotona vain toivomme kaiken menevän mukavasti ja hyvin.
Koska eiliset matkaansaatajaisjuhlat olivat mukavat, varsinkin kun samalla juhlistettiin Sankun kouluunpääsyä, tänään vaatteet haisevat _erittäin_ pahoilta. Siispä survaisen entteriä painettuani kuteet pyykkäriin ja suuntaan jatkamaan uniani.