Minulla on simppeli elämä, täynnä pieniä iloja mutta yksityisiä hetkiä. Joskus tuntuisi että haluaisin huutaa ääneen, lyödä käsiä yhteen ja olla pörröpäinen peikko joka tanssii metsän keskellä.
Minulla on komea menneisyys, täynnä suuria tekoja, mahtavia ajatuksia ja merkittäviä saavutuksia mutta toisinaan tuntuu etten ole saavuttanut mitään. Jalkani vain polkevat märässä mutamaassa.
Minulla on persoonallisuutta, suuri sydän, unelmoijan mieli. Silti tunnen oloni kurjaksi, riittämättömäksi ja tunnen mittavan vastuun harteillani, ehkä se on kolikon kääntöpuoli.
Minulla on suunta, tarkoitus ja mahdollisuus, silti onnistun olemaan melko hukassa. Joskus sitä vaan miettii että miten se voikaan olla näin vaikeaa.
Minulla on kohta syntymäpäivä.
Olen kohta 30 ja ainoa kysymys mikä mielessä pyörii on, että olisinko voinut tehdä jotain paremmin tai enemmän?
..tiedän kyllä varmaan vastauksenkin.