IRC-Galleria

kaikki on koko ajan kavereita kaikkien kanssa, kun luulis että ne olis jo ennen feediäkin ollu kavereita keskenään? Hämmentävää joka päivä lukea kymmenen uutta kaverijuttua vaikka ne onkin old news to me.

Nykyaikana verkkojournalismi on synnyttänyt aivan uuden journalismin muodon, sanottakoon vaikka pikauutisoinniksi. Oikeat, vanhan ajan tutkivat journalistit eivät pidä verkkotoimittajia minään, kun verkkoon jutut kirjoitetaan pikapikaa ja useimmiten joko valmiiksi toimitetuista sähkeistä tai muista vihjeistä.

Yksi kamalampia vastaan tulleita vähintäänkin surkeasti kirjoitettuja juttuja oli Hymyn uusin "Voi Morjes"-juttu koskien BB-Nikoa.

Nikohan on siis tosi herkullinen tapaus kun pojalla on temperamenttia, tavallisesta poikkeava seksuaalinen suuntautuminen sekä olemus eikä mies kaihda avata sanallista arkkuaan muun muassa blogissaan. Nikossa riittää paljon materiaalia mitä voi Hymyssä voivotella ihan rauhassa, aivan kuten nyt kun joku selvitti että Niko on perustanut Facebookkiin koiralleen oman sivun.

Tätä kun ei ajattele sen tarkemmin niin ensimmäinen reaktio on "voi kamala hirveän tyhmää, eihän koira voi käyttää nettiä, ketä kiinnostaa, onpa pinnallista, huomionhakuinen temppu". Sitten jos kuitenkin vetää hetkeksi henkeä ja miettii asiaa, ei se ole mikään ihmeellinen juttu. Facebookissa kuka vain voi perustaa niin monta sivua kuin ikinä haluaa omille jutuilleen joille haluaa seuraajia. En tiedä onko Niko tehnyt tämän luomalla uuden käyttäjätunnuksen mikä on ikäänkuin sääntöjen rikkomista (siinäkin on väittelijöille pari porsaanreikää mistä kinastella niin siksi pysyn neutraalisti poissa koko jutusta enkä halua siihen syventyä), vai onko mies perustanut fanisivun oman tunnuksensa alle mutta kun asiaa ajattelee niin mitä sitten? Jotakuta kiinnostaa kirjoittaa statuspäivityksiä koiransa perspektiivistä. Kuinka moni on pitänyt koirablogia, lähettänyt sukulaisille terveisiä lemmikiltään, puhunut lemmikkinsä oletettuja ajatuksia ääneen jossakin tilanteessa?

No ei se sikäli, ihmiset saavat väheksyä tällaista käytöstä jos haluavat mutta se juttu mikä minua kyseisessä asiassa kaivelee, on se artikkelin kielenkäyttö! :D Ihan käsittämätöntä suttua. Eikö niitä juttuja oikolue kukaan? Sarkastinen piikittely on mitä ilmeisimmin ollut tarkoituksena, mutta nyt jutusta paistaa läpi vain pahansuopuus, ilkeät heitot ja surkeaakin surkeampi kielitaito. Nykytermejä ei käytetä eikä kirjoiteta oikein, kun samalla yritetään selkeästi olla parempia kuin Niko koirineen. Minua jaksaa ihmetyttää se, että ihmiset eivät oikeasti kaipaa hyvää ja laadukasta tuotetta vaan syövät tuon kaltaista puppua hymy huulillaan (no pun intended).

Olen ehkä elitisti hienoine sanankäänteineni, tekopyhä oikolukemattomalla mielipiteelläni sekä tuomitseva jyrkillä ilmaisuillani mutta minä sentään tiedän, että ihq daa on väärä kirjoitusmuoto.

"nyt tämä lollaava ihq daa keravalaisdaami"
"ihqoikean julkkiksen"

Hämmentävää ettei Hymyn jutun viereen tarvitse laittaa nimeään, olisin mielelläni tarkastellut minkä ikäinen, näköinen ja tapainen ihminen kyseisen artikkelitekstin takana piilee. Ainakin jotakin on toimittajan hampaankolossa ollut, kun tämä on tätä tekstiä aggroenteröinyt doc-filuunsa.

P.S. Mikä ihmeen Voi morjes?

synttäribileet, niin tulisiko sinne ihmisiä?

Ensin olin et yhyy en pääse leffaan ja nyyh.

Sit pääsin ilokseni katsomaan Zombielandia josta tykkäsin sikana.
Sit avasin mailit tänään ja olen ilmeisesti kutsuttu Discshopin ennakkonäytökseen katsomaan Sherlokkia.

Jee!

Vielä pitäs jonkun järjestää kaikille muilleki elokuville ennakkonäytökset, et pidetään linja tasasena.

to see a movie. Enno Twilightiakaan vielä nähny, Zombieland ja Holmesi olis kanssa, sit Liisa Ihmemaassa ja Ironman2 tulossa..

Mun pitää opetella käymään yksin elokuvissa. :(

P.S. Oon käyny leffassa viimeks aika pitkälti ennen selkäselkkausta ja siitäkin on jo reilu vuosi.

Ostin esittelykansion itselleni, jossa oli 10 hyvää muovitaskua.
Mistään ei saa lisää samoja muovitaskuja. Ostin liki yhtä hyviä taskuja jotka olivatkin sitten huonompia.

Voin todeta: yhyy.

Lisäksi voin todeta, että oli vähintäänkin friikkiä kun maanantaipäivän urheilussa mun olkapää muljahti kaksi kertaa peräkanaa pois paikaltaan ja takaisin. Meinasi käsipaino tippua päälle kun käsi klonksui niin vahvasti sinne tänne.

Ei liene epäselvää, että lakkasimme tekemästä kyseistä liikettä, ehdittiinhän me tehdä sitä juurikin ne kaksi kertaa. Kuinkahan monta kertaa se olkapää olisi muljahtanut jos olisin vain jatkanut samaa rataa?

Olisko se alkanut sattua jossain vaiheessa?

Nyt kyllä on illalla tuntunut pientä järkytyksen poikasta olassa mutta olen vieläkin enimmäkseen typertynyt tapahtuneesta, en niinkään tuskissani.

Mutta hyvä fiilis esittelykansiosta, sen nahkainen uudelta tuoksuva pinta saa mut tuntemaan oloni tärkeäksi.

Hävitin itsestäni milteipä kilon tässä viiden päivän sisällä, en olekaan ollut näin laiha, vaikka olenkin vielä PHAT, sitten kolmeen, ehkä neljään vuoteen.

Oh yes and PHAT means Pretty, Hot And Thick.

On se hassua.
Ja helppoa, nyt kun sen osaa.

Sitten menin ja söin pitsan ja jäätelöä.

Ohjeet:
1. Julkaise omassa blogissasi koko lista yhdessä näiden ohjeiden kanssa.
2. Lihavoi ne väitteet, jotka ovat voimassa kohdallasi.
3. Lisää loppuun väite, joka pätee sinuun.

01. Punainen on lempivärini
02. Omistan auton
03. Minulla on kissa.
04. Seuraan Emmerdalea.
05. Pystyn juomaan litran appelsiinimehua 15 minuutissa.
06. Sain töitä!
07. Conan O'Brian ärsyttää minua
08. Olen aamu-uninen.
09. Rakastan suklaata ja salmiakkia.
10. Havukasvit ovat kauniita.
11. En osaa rullaluistella.
12. Näen kummallisia unia.
13. Vihreä on lempivärini.
14. Leivon usein pannukakkuja.
15. Olen laulanut karaokea.
16. Käytän julkisia liikennevälineitä.
17. En voi sietää verilettuja.
18. Pidän Kotiteollisuudesta.
19. Minulla on silmälasit.
20. Olen huulirasva-addikti.
21. Minulla on koira/koiria.
22. Haluan superhyperjättisuuren perheen.
23. Rakastan lomakkeiden täyttämistä.
24. Osallistun neuleolympialaisiin 2006.
25. Olen neulonut Fifin.
26. En osaa viheltää.
27. Olen liimannut pikaliimalla suuni (=hampaat yhteen ja kieli kitalakeen) kiinni.
28. Kohtasin aviomieheni netissä.
29. Haluaisin hypätä benji-hypyn.
30. Minulla on sinivihreät silmät.
31. Olen päättämätön. (ainakin toisinaan. Saga huom.)
32. Nukun vähintään kahdella peitolla.
33. Olen mieluummin kotona kuin kylässä.
34. Laulan suihkussa.
35. Minulla on iPod.
36. Seuraan useita scifi-sarjoja.
37. Olen juuttunut kielestä kiinni jäätyneeseen metalliin.
38. Minulla on tatuointi.
39. Minulla on lävistys (mm. madonna, huuli, kieli, medusa, kulma)
40. Aion pitää helmikuussa karkkilakon.
41. Olen suudellut samaa sukupuolta olevaa henkilöä kuin itse olen.
42. Olen tumpelo tekniikassa.
43. Nyplään pitsiä.
44. Settlers of Catan on suosikki lautapelini.
45. Olen hurahtanut Sudokuun.
46. Nukun päiväunet joka päivä.
47. Olen vasenkätinen.
48. Tulen työskentelemään/työskentelen lapsuuden unelma-ammatissani.
49. Olen 29-vuotias.
50. Olin tänään työhaastattelussa.
51. Pidän ikkunoiden pesemisestä.
52. Minulla on vauvakuume.
53. Rakastan dokkareita.
54. En tykkää työstäni.
55. Olen kasvissyöjä.
56. Omistan yli 500 romaania.
57. Sisustan nukkekotia.
58. Matikka on kivaa!
59. Olen blogiaddikti.
60. Olen neulonut pontson.
61. Olen kummallisten asioiden kerääjä.
62. Tykkään avantouinnista.
63. Koulussa lempiaineeni on ruotsi.
64. Olen hurahtanut kuntoilukirjoihin.
65. Tykkään naksutella niveliä
67. Harrastan karatea.
68. Rakastan lohikäärmeitä.
69. Kärsin ajoittain migreenistä.
70. Eilen oli hääpäiväni.
71. En ole koskaan juonut kupillistakaan kahvia.
72. Olen saanut merkinnän rikosrekisteriini.
73. Rakastan hunaja-juustovoileipiä.
74. Olen opiskelija.
75. Pidän talvesta.
76. Rakastan nettikilpailuja.
77. Nälkäisenä olen hyvin äkäinen.
78. Mukavuudenhaluni voittaa nykyään useammin turhamaisuuteni.
79. Olen laite/vempainfriikki.
80. Odotan vauvaa.
81. Olen alle 155 cm pitkä.
82. Harrastan joogaa.
83. Olen absolutisti.
84. Olen pelannut luminorsupalloa.
85. Pelaan WoWia.
86. Olen BB-addikti.
87. Aion muuttaa ulkomaille työskentelemään/opiskelemaan.
88. Olen hurahtanut askarteluun.
89. Lupasin monta vaikeaa uudenvuodenlupausta.
90. En tehnyt yhtään uudenvuoden lupausta.
91. En ole ikinä polttanut tupakkaa.
92. Kotonamme puhutaan kahta kieltä
93. Olen uskomaton nainen!
94. Minulla on Pappa-Tunturi
95. Minulla on 3 lasta
96. Minulla oli viime viikolla synttärit
97. Minulla ei ole koskaan ollut angiinaa.
98. Uskon asioihin joita yleisesti pidetään yliluonnollisina.
99. Harrastan tanssia
100. En ole ollenkaan varma, tuliko tummennettua kaikki kohdat oikein.
101. Pidän lumisateesta.
102. Omistan siniset sohvat.
103. Vaatteiden silittäminen on minulle pakkopullaa.
104. Minulla ei ole siskoa.
105. Minulla on lemmikkitiikeri.
106. Keräilen koirakortteja.
107. Valmistun opinahjostani tässä kuussa.
108. Harrastan ristipistoilua
109. Autoni on punainen.
110. Olen hypännyt 10 metristä veteen.
111. En voisi kuvitellakaan elämää ilman musiikkia.
112. Vihaan sadetta.
113. Tykkään lukemisesta.
114. Pidän omaa blogia.
115. Rakastan kaakaota.
116. Osaan sanoa "sitä kutsutaan oravan lihaksistoksi" ilman takeltelua.
117. Olen yli 170cm pitkä.
118. Olen rakastunut
119. Äitini on natsi
120. Olen jäläkhenjääny
121. En voi sietää joulukoristeita

Voisin lisätä tähän että olen harrastanut karatea sekä tämän testin perusteella tekijä on nainen, 29v, miettinyt lasten hankkimista, tavannut ainakin yhden poikaystävän netissä sekä aikoo mennä naimisiin ellei ole jo.

(Tämä blogaus on kopioitu blogista Kunnon Vuodatus)

Näinhän se on, että blogitahti hiipuu sitä mukaa kun elämäntapa alkaa muotoutua. Olen huomannut että on kasvavassa määrin vaikeampaa pitää kirjaa ajatuksista, treenikerroista sekä ruokapäiväkirjan ajoista tai sisällöistä. Vähitellen olen alkanut muuntua ihmisenä ja jouluna varsinkin huomasi, kuinka herkut ja muut jäivät taka-alalle. Sain vatsanpuruja. Tunsin öklötystä. Toisinaan mässäilyyn sortunut minäni tunsi syyllisyyttä kuten aina, mutta huomaamattani määrät olivat silti paljon pienemmät kuin mitä ne olivat vaikka vain neljä kuukautta sitten.

Syyskuussa aloitin uuden elämäntavan ja vaikka se on saanut aikaan kaikenlaista kitinää, on minulla kuitenkin käsin kosketeltavia tuloksia:
1) Olen laihtunut yli 11 kiloa, syyskuussa painoin 116, nyt painan 105kg.
2) Vyötäröltäni on kadonnut 20 senttiä, käsivarsista 4cm, reisistä 5cm. Rinnanympärystä ja -alustaa en voi sanoa määrällisesti koska olen hukannut alkuperäisen mittalappuni johonkin pöydälleni ja vaikka elämäni on parantunut kummasti viime kuukausina, se ei ole tehnyt ihmeitä siisteyden suhteen.
3) Vaikkakin, olen huomannut olevani paljon aktiivisempi nykyään. Hermostun jos olen aloillani pitkään ilman liikettä. Olen huomannut siivoilevani sekä kokkailevani ilman erillistä kehoitusta.
4) Vaikka itsetunto ei ole vielä erityisemmin kokenut muutoksia, olen huomannut saavani lisää uskoa omiin kykyihini. Kaikesta monimutkaisuudesta huolimatta ratkaisu on helppo.
5) Kestävyyteni, kuntoni ja suorituskykyni kasvaa. Lääkärin teettämän yleisarvojen testauksen mukaan olen todella terve ihminen, enkä ole sairastanut yhtäkään flunssaa tänä vuonna projektin aloittamisen jälkeen. Oloni on ollut vähintäänkin hyvä koko ajan, lukuunottamatta ihanasti korventavaa lihaskipua urheilun jälkeen.

Katsoin tänään taas dokumentin superlihavasta perheestä ja siitä, kuinka koko perhe laihtui vatsalaukun ohitusleikkauksella. Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, mutta tällä kertaa sain vähän lisätietoa mistä on kyse. Vatsalaukun ohitusleikkauksessa siis vatsalaukusta poistetaan noin puolet sekä ohutsuolta lyhennetään. Ohutsuolen uusi pää liitetään pienennettyyn vatsalaukkuun ja näin ollen saadaan tila, jolloin syödystä ruoasta ehtii imeytyä vähemmän kaloreita ja leikattu henkilö laihtuu.

Huvittavaa kyseisessä dokkarissa oli se, kuinka koko perhe tuumasi että kyseessä on geneettinen tila, joka saa perheen lihomaan. En mene sanomaan ettei geeneillä olisi osansa sillä kuka tahansa meistä tuntee ihmisen, joka ei liho helposti, sekä ihmisen joka lihoo helpommin. Olemme kaikki erilaisia. Kuitenkin, olen satavarma, etteivät geenit ole syypäitä siihen, että ihminen lihoo. Se olisi vähän niinkuin sama kun joku sanoisi että alkoholi on syypää alkoholismiin. Me kaikki päätämme milloin liikumme, me kaikki päätämme milloin, mitä ja kuinka paljon syömme. Meillä kaikilla on valta vaikuttaa elämäämme geneettisistä taipumuksista huolimatta.

Tämä perhe oli superlihava juurikin ruokatottumustensa vuoksi, esimerkkinä nuorin poika, joka jo 17-vuotiaana painoi 140 kiloa. Poika kertoi ettei tykännyt vihanneksista eikä hedelmistä, eikä hän syönyt lihaa. Ei sikäli mitään, kaikki saavat valita mitä syövät mutta kun ruokavalio on seuraava: aamiaiseksi spagettia tai leipää, kouluruokailu väliin, koulun jälkeen sipsejä ja suklaata, päivän aikana kolmisen pulloa kolaa, iltapalaksi iso kasa ruokaa joka on pääasiassa ranskalaisia sekä vielä nukkumaan menoa edeltävästi lisää sipsejä ja suklaata; on vika ehdottomasti koko perheen ruokailussa. Tämä esimerkki on räikeä, tiedän, mutta dokumentissa poika sai sen kuulostamaan normaalilta, hieman huonoa ruokaa sisältävältä ruokavaliolta. Tähän summaan kun vielä laskee sen, että 17-vuotias poika toteaa "kokeillensa kaikkea mahdollista", täytyy myöntää että olen hieman epäilevä. Mutta siis se huvittava osuus koko jutussa oli se, että kun poika sitten meni siihen leikkaukseen, sai pienemmän vatsan ja alkoi laihtumaan, joutui tämä kuntoutuakseen myös käymään salilla pari kertaa viikossa sekä syömään terveellisesti. Laihtumisen tahti ei ollut aivan päätä huimaava, vaikka nopea olikin ja kaiken sen sai aikaan pelkästään ruokavalion muutos, määrien vähentäminen sekä liikunta.

Se leikkaus ei paranna ihmisiä, se ainoastaan pakottaa muuttamaan elintapoja. Mikään mahaleikkaus ei ole nopea ratkaisu; ainoastaan rasvan pois imeminen saa laihtumaan salamannopeasti. Muussa tapauksessa muutos tulee ainoastaan omilla teoilla. Kysymys onkin, haluatko maksaa pakkokeinosta tuhansia euroja sekä riskeerata kuoleman tai muut haittavaikutukset, vai haluatko ohjata kaiken sen energian mitä kuluu itseinhoon ja syyllisyyteen toimenpiteisiin, joiden tekeminen helpottuu ajan myötä?

Minä olen muuttunut ja täytyy myöntää, että minun pitäisi tehdä töitä muuttuakseni takaisin siksi, mikä olin. Tällä hetkellä elän tosin muutosta enkä ole enää se vanha minä, enkä myöskään tunne tätä uutta minää, mutta mielenkiintoni nähdä uusi minäni kasvaa joka päivä. Miltähän tuntuu olla laiha? Miltä näytän ensi jouluna? En osaa vielä uskoa tosissani siihen, että onnistun laihtumaan ne 40 kiloa jotka minulla on ylimääräistä painoa, mutta uskon siihen, että laihdun jos jaksan yrittää. Omalla tavallaan laiskuuteni ja päättämättömyyteni pitää minut ruodussa sillä niin kauan kun minulla ei ole ylitsepääsemätöntä halua mokata koko juttua, pitäydyn ohjelmassa.

Ja ihan oikeasti ihmiset, on hyvin harvinaista, että se elämäntapojen muuttaminen olisi oikeasti niin vaikeaa kuin itsellenne uskottelette. Jos tuntuu, että ei jaksa, ei pysty, ei kykene - kyseessä on joko tietoinen tai alitajuinen valinta, ettei halua. Ymmärrän sitä toisaalta, tämä koko on ollut minua niin kauan kuin muistan joten erilaisuus tuntuu omalla tavallaan pelottavalta, vaikka siinä ei järjellisesti olekaan mitään logiikkaa. En halua muuttaa itseäni, en oikeasti; mutta elämän laadun parantaminen on se, mihin tulee pyrkiä.

Jokaisen paksukaisen tulee ymmärtää tämä: Laihduttamiseen ei tule ryhtyä. Laihduttaminen ei saa aikaan kuin ikäviä sivuoireita. Sen sijaan elämäntapojen järkeistäminen ja terveellisten arkiratkaisujen löytäminen vaikuttaa niin henkiseen hyvinvointiin kuten myös sivuoireena saa ihmisen tiputtamaan ikäviä lisäkiloja.

Mutta koskaan ei kannata lähteä pelkästään tiputtamaan kiloja, sillä silloin jää kilojen loukkuun ja jättää aterioita väliin, rääkkää kehoaan sekä unohtaa seurata kokonaiskuvaa. Muista, että jos tuijotat vain vaakaa, et näe itseäsi.