Joskus tuntuu että olisi yksin, olematon ja ikäänkuin vaan pieni henkäys muiden elämässä. Ettei ole jalansijaa ollenkaan tai maata jalkojen alla. Yksin kaikki on vähän mautonta ja laimeaa, oma ääni kuulostaa hirvittävän suurelta mutta ei tarpeeksi äänekkäältä. Yksin saattaa olla surkealla tuulella ja kyynel silmäkulmassa, huokailla ikkunan pieleen ajatuksissaan.
Silloin kuitenkin kannattaa muistaa, että on olemassa yksi, joka miettii vähän niinkuin aina, päivittäin, että mitä kuuluu, mitä toinen puuhaa ja miettii. Ei se yksi sitä välttämättä sano ääneen, ehkä se yksi tuntee olevansa ihan yhtä yksin tai ehkä se on vaan semmoinen hassu joka ei satu tökkimään kylkeen. Se yksi jaksaa muistaa toisen vaikka sillä ei olisi syytä, vaikka se olisi tavannut toisen vain kerran lyhyesti. Jos se yksi on toisesta tykännyt, se muistaa sen kyllä, vuosienkin päästä.
Joskus se yksi saattaa antaa toiselle jonkin lahjan joka lämmittää kun se toinen on yksin.
Kun se yksi on niin huono toista tökkimään.
HanttuDiamonds <3