Kuinkas sattuikin että juuri sinä päivänä kun päätin kuivata hiukseni ennen lähtöä, tihkusade yltyy oikein kunnolla kastelevaksi sateeksi.
Ihmettelin ratikkapysäkillä miten tyhmiä ihmiset olivatkaan, seisoivat sateenvarjo auki katoksen alla. Teki mieli käydä kysymässä oliko tässä jotakin logiikkaa.
Junassa oli äiti kahden lapsensa kanssa, toinen rattaissa, suurempi oli poika joka oli jo melkein kouluikäinen. Konduktööri tuli yllättäen ja sanoi "onkos täällä lapsilla lippua?". Poika näytti säikähtäneeltä ja äiti hämmentyi. Kuitenkin kyseessä oli se ihana VR:n lastenlippu jonka konduktööri iski pojan käteen. Se nuorempi lapsi ei uskaltanut lippua ottaa joten konduktööri antoi sen äidille jos lapsi sen haluaisi myöhemmin. Koko junan välikkö hymyili ja yritin selvitellä mitä mieltä poika oli, kyllä se lippu pysyi nyrkissä vaikka kasvoilta paistoi vielä hämmennys. Lipussa oli vielä kuva iki-ihanasta Mikko Mallikkaasta, lapsuuteni kulminoituma: ihastuttava VR:n lastenlippu ja muistiin jääneet hetket Mikko Mallikkaan parissa.
http://www.eckerolinjen.fi/medialibrary/data/alfons2_helfigur-%7Bnwr1k-2ngq8-j4zrm%7D.jpg