IRC-Galleria

P.P.S.
Antakaa rahaa mulle.

Surullinen on tämän päivän päivän kuva

mot09

Minä niin tykkäsin Tom Cruisesta. :(
Miksi Cruise pilasit sen.

http://youtube.com/watch?v=QAfV2mxpr7I&feature=dir

(aka wtf?)

Ihmisiin luottaminen on kaksiteräinen miekka - jos luottaa liikaa, yliarvioi ihmisten kyvyn olla luottamuksen arvoisia. Toisin sanoen, ihminen osaa pitää salaisuuksia ja varjella niitä, pysyä rinnalla ja tukea, mutta ihminen ei voi omille ajatuksilleen mitään. Omat ajatukset ovat niitä, jotka myrkyttävät mielen.

Ihmiset tuppaavat myös sortumaan pikkumaisuuksiin ja menettämään avoimen näkökulmansa. Olemme kaikki heikkoja, vahvimmat meistä uskaltavat sen tunnustaa.

Tuskainen olo, en kestä.

Pitää lähteä apteekkiin.

Että voi elo olla hankalaa ihmisellä - vasen kylkikin taas loimuaa niinkuin ei mitään olisi. :D

eihän mun tänne pitäny blogaa
joo moe

Keksin miksi oikea polvi on aina niin kipeä. Meillä on kotiin kahdet pyöreät ja oikealle kaartavat portaat, jotka olen aina kiivennyt niin, että polvi on kiertynyt. Nyt kun olen kävellyt portaita suoraan ja kääntänyt suuntaa vain välissä, on kiipeäminen helpottunut huomattavasti.

Tässähän alkaa ihan mieli piristyä. :D

http://www.hs.fi/fingerpori/1135232621062

so true.

+
http://www.hs.fi/fingerpori/1135231649195

++
http://www.hs.fi/fingerpori/1135231649177

+++
http://www.hs.fi/fingerpori/1135231649122

katzen
http://www.hs.fi/fingerpori/1135231649106

ommaan sulholle, jolla ei vielä ole pukua:
http://www.hs.fi/fingerpori/1135231649089

kutosluokalla lol.


..oltiin leirikoulussa.

LoL siellä oli sieniä :D
Olisin ottanut lisää mutku se yks nuoli jo sitä kauhaa. :/ En tarkoita lasta tai eläintä.

Se omituisin juttu ever oli se, kun matkustin bussissa kohti kotia tässä perjantai-iltana. Nukun yleensä aina bussimatkat, se on semmoinen kirjaimellinen päännollaus aina päivän päätteeksi. Noh, olin siinä sitten taas nuokahtanut ja havahduin kun joku istui siihen viereeni (olin ikkunan vieressä). Katsahdin viereeni ja näin miehen, joka oli AIVAN isäni näköinen. Pukeutunut mustiin, harmaat paksut hiukset, harmaa kokoparta. Silmälasit, iso ja pehmeä nenä, rokonarpiset posket. Musta nahkatakki, musta hattu, musta salkkulaukku ja mustat käsineet. Isä matkustaa paljon ja siksi on mahdollista, että tähän törmää missä tahansa, lisäksi Helsingissä ollessaan ei ole mitenkään mahdotonta että tämä matkustaisi bussilla paikasta toiseen. Se on vaan kätevämpää tietyissä tilanteissa.

Kauhistuin tilanteen epämukavuutta, jos tuo mies on isäni, rikonko bussimatkani oman rauhan ja rupean juttelemaan (nautin siitä, että saan sen 30 tjsp. minuuttia täysin itselleni ja mp3-soittimelleni) vai aloitanko rupattelun ja se mies onkin joku ihan outo. Tuijotin ikkunasta ulos miehen sivuprofiilia ja yritin selvittää oliko se isä vai joku muu. Ihan järkyttävän omituinen tilanne. Koska penkit olivat samalla tasolla, jouduin nojaamaan päätäni taaksepäin nähdäkseni sivuprofiilin ja kun mies vilkaisi ympärilleen, minun oma molopääni oli tiellä enkä nähnyt kuka vieressä istui.

Siinä sitä istuttiin, niska vääränä ja tuijotettiin ikkunan heijastusta. Mies oli aivan niinkuin isä, ei tosin tuoksunut samalta eikä vaikuttanut niin suurelta, mutta koska ulkovaatteet peittävät paljon ominaistuoksuja, enkä ole koskaan istunut isäni kanssa bussissa, ne eivät olleet suoranaisia vihjeitä. Mietin miksi tämä matkasi 71ssä kohti Arabiaa, mutta Arabiassa on se jonkin sortin vesivoimalan tapainen koskisysteemi ja isä on tuttu kasvo ko. piireissä, ei sekään antanut vihjettä.

Mies painoi pysäkkinappia ja nousi seisomaan. En kehdannut kääntää päätäni, olisihan se hemmetin noloa ettet sanoisi mitään kun isäsi on istunut vieressäsi. Bussi hidasti, aukaisi ovet ja mies kiipesi bussin peräportaat alas. Portaat olivat penkkirivini vieressä, joten näin pelkästään takaraivon. Toivoin hiljaa mielessäni "käänny vasemmalle, käänny vasemmalle" ja mietin miten hulluksi ajan itseni jos en näe kenestä on kyse. Bussi sulki ovensa ja alkoi liikkua, tiesin että ainoa mahdollisuuteni on nyt käsillä - jos en näe kasvoja ikkunasta tai ovesta, en niitä näe enää ollenkaan. Bussin ovesta näin että kyseessä oli jokin tuiman näköinen äijänkäppyrä joka ei huonoryhtisestä kävelystään ja pienistä tihrusilmistään enää muistuttanut piiruakaan meän iskää.

Jännityksen lauetessa osasin vaan ihmetellä miten omituiseksi yksi iltapäivä voikaan hetkessä heittäytyä.