IRC-Galleria

Vitsi se PERÄAUKON KUTINA? -paita houkuttais taas niin paljon.
Se olis niin rules et oksat pois, vaikka sitä ei tajuaiskaan kukaan ja näyttäsin ihan pelleltä sen kanssa.

Sit haluaisin taas kirkkaanpunaset hiukset.
Maraia

Lypsin tänään mun kihlasormusta. Puksun juna-asemalla joku etninen setä kävi tuttavalliseksi, sen äänentaso oli niin mun korville kuulumattomissa että jouduin kokoaika olemaan et "sorry?"..

Se rupes kyselemään mun juttuja ja et mitä suunnitelmia mulla on viikonlopuksi, sopivasti kun oltiin junassa, rupesin riisumaan mun sormikkaita. Samalla hetkellä kun sain vasemman käteni paljaaksi, mies alkoi laskemaan päässään sitä kohteliaisuuden 30 sekuntia ja nojasi sen päätyttyä taaksepäin aukaisten hiljalleen lehteään. Seuraava mitä mieheltä kuulin oli "have a nice day" kun oma pysäkki koitti.

Loistoo. Kun kuljin Pasila-Riihimäki -väliä koulun vuoksi, mulla oli hämäykseksi joku random-sormus nimettömässä, ettei miehet ahdistelleet niin kovasti. Nyt mun ei enää tartte muistaa sitä.

Vinkkinä tytöille jotka haluavat olla rauhassa, pseudokihlat kannattaa aina pitää mukana.

outo.
http://www.youtube.com/watch?v=vaHdeA3Lg7I

Minä tahtoisin olla runollinen ihminen, sellainen josta näkee että pinnan alla kytee enemmän; sellainen joka katsoo haikeasti, uppoutuu ajatuksiinsa sumuisena aamuna ja jonka hiljaisuus kertoo enemmän kuin muiden. Haluaisin olla merkittävä, tärkeä, mielenkiintoinen. Tahtoisin olla jalo, nöyrä ja rauhallinen.

Sen sijaan olen äänekäs, hermostunut, hankala; irvistelen itsekseni ja puhun yksin ollessani. Olen samaan aikaan ujo ja urhea, syön karkkeja aina tietyllä tavalla ja pidän bussikorttia koko matkan kädessä. Olen kaikkea ja vielä enemmän mutta en näe itsessäni sitä mitä muut näkevät, en usko omiin huomioihini, en luota muiden havainnointikykyyn ja toisinaan unohdan millainen todella olen.

Onko olemassa sellaista kuten erilainen ihminen? Onko erilaisuus pelkästään normaalista poikkeavia valintoja, onko se mielisairaus vai onko kyseessä huomionkipeiden ihmisten salaliitto? Onko erilaisuudessa jotain tavoiteltavaa vai onko se pelkästään taakka kantajalleen; jälleen yksi pieleen mennyt yleistys.

Olen viime aikoina törmännyt jälleen ajatukseen kuuluisuudesta, siihen ei minusta olisi. En tosin usko että ongelma olisi kovin vakava, se vain sattuu olemaan viimeinen asia mitä haluaisin. Tahtoisin olla tunnettu mutta en kuuluisa - tahtoisin olla ihminen jota tullaan kaipaamaan ja mentyäni joku toteaisi: kyllä se saaka oli ihan hyvä jätkä.

Mulla on susilapsen kulmakarvat.

506 great or not so great movies or series. <3
http://www.discshop.fi/home/maraia/

Mietin tänään suihkussa semmoista asiaa notta miksi ihmisellä on peffa. Kaksi lihatyynyä takana mitä ihminen ei koskaan näe, omalla osallaan absurdia. Apinoilla ei ole peffaa, mutta ne eivät käytä tuolia. Milloin sitten keksittiin tuoli? Neanderthaleilla ei ollut tuoleja mut roomalaisilla ja muilla pyramidin pakertajilla oli vähintään portaita. Miksi ihminen kehitti tuolin niin korkealle? Onko kyse laiskuudesta? Milloin ihminen on ensimmäistä kertaa nähnyt oman peffansa? Ei välttämättä silloin kun peili on keksitty, sillä jo ennen sitä oli heijastavia pintoja kuten järvi.

Punainen ympyräviiva on oikea korva ja sininen ruksiviiva on vasen. Skaalan vasen pääty merkkaa matalia ääniä ja oikealla on taas korkeimmat; korkeimmillaan testattiin 8k hertsin arvosta piippauksia. Ilmeisesti mun oikee korva feilaa.

Mun korvani soivat tasoilla 6k (vasen) ja 8k (oikea). Ihanaa vinkunaa, sitä itsekin hieman ihmetteli et zomg, mun korvat tosiaan piipaa kokoaika. Muuten se ei haittaa mutta jos esimerkiksi on jossain mökillä ja juttelee hiljaisuudessa jonkun kanssa, tuntuu niinku olis joku bändin soundcheck/viritys pään sisällä kun ei ole taustamelua.

Yhyy.
Olispa hiljasta joskus.

Vieläki pystyssä. Zomg. Fail.

Olen saanut pieniä ruhjeita ja sattumuksia kehooni viikonlopun reissun jäljiltä, selkätreeni oli melkoista kun kanniskelin juomia ympäriinsä pitkin viikonloppua. Kotiin tullessa nikamat olivat jo aivan kuoleman kielissä, nukahdan varmasti saman tien kun pään pistän tyynyyn.

Lisäksi onnistuin tappamaan yhden varpaistani, mikään ei ole niin ihanaa kuin turvonnut, kengissä muhinut ja lopulta minulle suuttunut varvas, jota painaa niinkin arkipäiväinen asia kuin kynsi. Kun voisikin vaan nyppiä noi pois tieltä, olis niin helppoa ja pehmoista.

Niinja. Sit mulla oli nälkä. Mies sano et eio ruokaa. Mentiin Hesen driveinnin kautta. Ostettiin kaks kerrosateriaa laittilimuilla ja minttusuklaapirtelöllä. Saatiin 4 juustohampurilaista, 4 kerroshampurilaista, kaks laittilimua ja vatkattua maitoa. Aika hyvin 14e. Jotenkin hintataso ja hämärä tilaa ja vastaanota -ruletti muistuttaa lämpimästi Andropoffista. :) Mut nyt, 2 kerroshampurilaista, puoli juustohampurilaista, 1l kokista sekä muutama hörppy minttusuklaapirtelöksi väitetystä myöhemmin, voin todeta että kyllä ainakin menee nukkumaan kylläisenä.

Kuvia saan sitten huomenna kamerasta ulos. Joskus sillon niinku.

Tää on ihan megahuono!

"Huumori" on jotain muuta ko hauskaa. Huonoa.