IRC-Galleria

snappertunan mökki oli aika kipeen hieno.
niiden kissa tappo hiiriä pitkin iltaa ku istuttiin pihalla. Kuulu vaan viush, skiikskiikskiii.. ja sit tullaan ruskee pehmee mötky suussa näyttämään et kato nyt ja lähdetään ettimään uutta.

Myöhemmin uudestaan, olis melko ihanteellinen piha kroketille, i would say.

Keksin mikä ongelma minulla on niitä ihmisiä kohtaan, jotka haluavat että kaikki eroavat kirkosta ja pitävät heti toista paremmassa valossa jos on eronnut. Vähän niinkuin se olisi jokin pyhä sota, mitä käydään uskovien ja ateistien kesken.

Minusta nämä ihmiset tuomitsevat muita tarpeettomasti ja röyhkeästi sekä samalla projisoin tunteen itseeni - vaikka toinen olisi ihan hyväkin kaveri, pelkään ja jossain määrin varmaan uskonkin että tämä tuomitsee minut muiden muassa.

Minusta se on yleisesti ottaen väärin että muita ihmisiä luokitellaan leireihin. Historia on osoittanut ettei se ole koskaan ollut hyvä tapa elää ja muodostaa mielipiteitä.

Valvoin viime yön ja menin nukkumaan kello 9 kuudeksi tunniksi. Näin sitten unta että nukuin.

Unessa heräsin jossain kolmen aikaan ja olin aivan paniikissa että ainiin mulla oli tänään ensimmäinen työpäivä ja olis pitäny olla töissä. Tarkistin puhelimen mutta kukaan ei ollut soittanut. Sitten hoksasin että ainiin tänään on perjantai mutta olikos se työpäivä vasta maanantai vai mitä ihmettä.

Ilmeisesti pelkään olevani niin lomatunnelmissa että unohdan mennä töihin. :D
Tosin, tosielämässä puhelimet sois ja lujaa jos minua ei kuulu.

Fiksujen ihmisten kerho kokoontuu pian, aiheena onnistuneet nukkumaanmenoajat.

Tarjoilussa liian vetistä hernekeittoa ja kyllä, kärtsähtänyt maku lihassa tulee läpi vaikka siinä olisi paljon herneitä.
Omat näkkileivät mukaan.

Terkkuja unirytmille, let's catch up on monday when the holiday has ended.

+ ruleksii superhyvä kuva
+ ruleksii aamu ja sen rauhallisuus

- silmät yrittää viestii et väsyttää. HAH. En usko.
- en välttynyt huumorintajultani kuvan rakennuksessa, korni yksityiskohta syntyi.
- en osaa muodostaa mielipidettä onko se yksityiskohta ihan sopiva.
- suuta kuivaa.

+ WiiFit ei haukkunukkaa mua läskiksi. En tosin ollut laihtunutkaan.

- Välttelen kurjia juttuja jotka olis pitäny jo tehdä.
- Niitä juttuja kertyy päivittäin.

Mitä jos mun kuva ei pääsekkää screenille? Sit kukaan ei näe sitä ja oon tuhlannut sen tekemiseen jo kohta viikon á 6-12h päivä.

Perkeleen ihmiset, eikö teillä ole laadun tajua.

Niija loma loppuu. Yhy. Olin jo oppinut siihen ettei tartte olla vastuussa mistään. :F

Hoho

WiiFitissä mun personal trainerilla oli sijainen yhden muscle workoutin ajan.
Ehkä sillä oli hammaslääkäri mitä ei voinut lyhyellä varoitusajalla perua.

Näin tänään elämäni kauneimman tähdenlennon. Se oli pitkähäntäinen, joka vivahti hieman punertavan oranssiin sekä sen pää säkenöi kuten ilotulitteet uutena vuotena. Se kiisi pitkään taivaan yli ja katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin ja vaikka hetki kesti vain sekunnin tai alle, se jätti jälkensä minuun.

Ihanaa että on syksy ja taivas loistaa auringon laskiessa, kuitenkin niin että tähdet pääsevät tuikkimaan siniverhossa. Maailmassa on paljon kaikkea kaunista, kunhan jaksaa muistaa pysähtyä ja tuijotella aina toisinaan taivaalle. Sitäpaitsi voit aina yllättyä vaikka asiat olisivatkin jo monta kertaa nähtyjä sekä tylsiä kuin taivas.

Harmi ettei Jallu jakanut tätä kokemusta, se osti itselleen miniläppärin ja räpelsi Linuxia kun tähti lensi. Jotenkin tuntuu että tämä tilanne kaikessa herttaisuudessaan toimii hyvin peilinä tuleville vuosille, kun ollaan tämmöinen pöhkö pariskunta.

Toivottavasti meillä säilyy aina se pöhköys.

Hei tää mun kuva on ehkä jotain maailman parhautta.

Innostuin piirtämään sitä ehh.. 8 tuntia sitten. "oho"

Mut se on jotain ihan älytöntä. Oon suoriutunu ihan sikahyvin joissain kohdissa.
En malta näyttää sitä jollekki!
apuapuapuapa..aupa!

P.S. Kelli on miljoona.
Ehe.

Typoilen kokoaika ja joudun aina korjaamaan. Mun sormet ei enää toimi ko vaan piirtolaudalla. Melko vinttii.

Avaa koneella selaimen kun pitäisi tehdä jotakin muuta.

Toinen tyhmyys todistettiin muuten tänään kun äiti pissitti pikkupoikaansa pylvään juureen Jumbon parkkihallissa. Voi elämä sanon kyllä.

Meitä varoitettiin etukäteen että pitäkää silmällä sitä mitä päässä tapahtuu kun mennään naimisiin. Jokin napsahtaa, yleensä se on joku niistä lapsuudessa kuvitelluista unelmatodellisuuksista, epärealistisista odotuksista tai järkytys esimerkiksi. Olen siis tarkkaillut itseäni, tämän olen huomannut:

Ajatusmallini on ollut seuraava:

Ennen häitä

"Hmm. Kohta minä menen naimisiin."
"Se päivä tulee olemaan kyl kamala, iso hirviö joka pelottaa. En tahdo, haluan vaan herätä naimisissa."
"Pitäisikö mua jännittää?"
"Miksi mua ei jännitä?"
"Jännittääköhän mua niin paljon että oon lukossa."
"Mitähän kamalaa tapahtuu ko. päivänä, kuitenkin jokin menee pieleen. Pitää valmistautua."
"Mun pitäis harjoitella jotain meditaatiohengityksiä kun stressaan enihau sitte."
"Pyörryn ihan varmaan. En lakkaa pillittämästä."
"Se tulee olemaan katastrofi."
"Onneksi se on vaan yks päivä."
"Saispa ees paljon rahaa lahjaksi."

Häiden aikana

"----!!!!----"
"Ratkeskohan multa jotain selästä, mitä jos mun perse levahtaa just alttarilla?"
"Voi ei nyt ei saa alkaa jännittää. Hengitä."
"Nonni. Nyt se on ohi. Vähänkö outoo."
"Oon naimisissa, ei tunnu erilaiselta."
"Kaikki hymyilee, kauhean mukavaa." :)
"On vähän paha olla."
"Kiva etten ollu ruma tänään."
"Toivottavasti kukaan ei pyydä mua tanssimaan."
"Pelkään vessakäyntiä. Kohta on pakko."
"Kiva päivä. Mikään ei mennyt pieleen."

Häiden jälkeen

"Jaha. Nyt en oo sit enää Helminen. Surullista."
"Joo joo rouva ja ukkomies, tiedetään."
"Väsyttää."
"Ei elämä ole hassumpaa naimisissa." (Jallu totesi tähän että ollaan kesälomalla joten kyllä se siitä muuttuu arkisemmaksi.)
"En jaksa tehdä nimimuutoksia. En jaksa."
"Oon lomalla, en tee."
"Nyt olen naimisissa. Tämmöstäkö se onkin."
"Kylläpä aika kuluu."
"En voi olla jo näin vanha."
"Ei tää kyl niin ihmeellistä ole. Miksiköhän kaikki on niin innoissaan."
"Tuon kanssa mun pitäis elää ikuisuus."
"En ole enää koskaan sinkku. Mulla on aina joku kaveri."
"Mitä jos oon tehny kamalan virheen ja vuosia myöhemmin tulee ero tai kuolema tai vouti tms."
"Mitä jos tosta tuleekin ihan tyhmä enkä pääse siitä helposti eroon."
"Toisaalta en kyl tahtos olla yksin eikä toi mua häiritse niinku muut miehet."
"Toi tykkää musta vaikka olenkin päältä pelkkää makkaraa. Miksiköhän."
"Miksikäs me mentiinkään naimisiin. Oliko siihen joku syy?"
"Millonkohan toi tulee järkiinsä ja tajuaa kenen kanssa se meni naimisiin."
"Kyllä mä ihan mielelläni olen naimisissa, vaikka se ikuisuus pelottaakin."
"Olen kyllä ihmeellisen onnellinen. Kummallista."


Semmosta.
Haastan kaikki menemään naimisiin et saan vertailukohteita.

Tänään sanoin Jallulle et mitä jos inhoaisin konemusaa ja kuuntelisin pelkästään Scandinavian Music Grouppia ja Ari Koivusta ja Anna Abreuta ja PMMP:tä ja olisin et yök en kykene jos on biittiä.
Se sano et sitten se ei olisi mun kanssa ollenkaan.
Totesin että "niin, Ari Koivusen musiikki muuttaa kyllä luonnetta".

KLF:n Dance #1 levyllä on remiksattu It's My Life. LoL.