Edward Theodore Gein (27.8. 1906 – 26.7. 1984) vaikutti Texasin Moottorisahamurhat -elokuvan, kuten myös Uhrilampaiden ja Psykon syntyyn. Miehellä oli äitikompleksi, hän ryösti naisten hautoja ja lopulta murhasi heitä, hän teki ruumiista vaatteita ja kalusteita. Kotonaan hän käytti naisuhreistaan tekemiään vaatteita. Kuulostaa hyvin karmaisevalta, tosin katsomani dokumentin sanoma oli hieman erilainen, sillä Ed ei ollut niinkään elokuvatyyppisen paha ihminen. Kaikille ystävilleen Ed vaikutti ystävälliseltä ja itsekseen viihtyvältä ihmiseltä, joka auttoi kaupungin pikku talkoissa ja naapureidensa pyynnöstä. Hieman simppeliltä vaikuttanut Gein ei juossut pitkin metsiä ruumisnaamio kasvoillaan moottorisahaamassa muita ihmisiä. Mies ei ollut pitkä eikä vankkarakenteinen vaan pieni ja leppoisan oloinen. En tiedä oliko Gein sellainen joka pahemmin kidutti uhrejaan, epäilen.
Rupesin tässä kuitenkin miettimään että tuossa Moottorisahamurhaajan ja Geinin tapauksessa on yhtenäistä se työpaja ja ihmisenpalaset. Elokuvassa kun katsoo kaksimetristä muiden kasvoja naamiona käyttävää hirviötä, pelkää. Kun dokkarissa katsoo tavallista naapurin ukkoa synkkine salaisuuksineen, tuntee vaikka mitä mutta ei niinkään pelkoa ensisijaisesti, ainakaan samalla tavalla. Eroaako kauhujen paja elokuvassa ja tosielämässä mitenkään? Miten sitä suhtautuu esimerkiksi Josef Fritzlin paljastuneisiin totuuksiin kuin että katsoisi sitä elokuvasta.
Ehkä se juju on siinä ettei pelkää ellei ole itse siinä samassa jamassa kuin uhrit ovat ja elokuvassa sinä samaistut uhriksi. Tosin tosielämässä varmaankin uhrikaan ei pelkää niin kuin elokuvan katsoja, onhan se sentään fiktiota ja tosielämässä ihmisen ruumis osaa kieltää muutamat tosiasiat melko tehokkaasti. Niinhän sitä sanotaan että jos ihminen putoaa pilvenpiirtäjästä, hän kuolee järkytykseen puolivälissä matkaa.