IRC-Galleria

51/100: The hills have eyes
Joo. Valtio tekee ydinkokeita ja sit jotku kaivostyöläiset jää sinne ja sit niille kasvaa kolmas korva ja suu on ruma ja ne alkaa syödä ihmisiä ja kutsua itseään planeettojen nimillä ja ne on niin vihasia aijai. Jos olisin mutantti-ihminen, ei minullakaan olisi muuta ajanvietettä kuin tappaa pahaa-aavistamattomia matkalaisia ja raahata niitä kotiin mun kavereiksi.
Voisin sanoa että kyseessä on elokuva jossa vähän niinkuin kaikki on hyvin keinotekoista ja tympeää.
Lopputaistelun kohdalla huudahdin refleksinomaisesti "voi ei! sieltä tulee kyrpiintynyt sivuosan esittäjä joka ei koskaan saa elokuvissa pääosaa vaan korkeintaan pääörkin roolin, varo, mutantti vihainen!" ja huomasin että kyseinen luonnehdinta sopi hyvin tähän elokuvaan ja itse pahikseen.

Minäkin haluan pikkujouluihin mutta taksi maksaa eikä julkisia voi käyttää. Enkä edes kestäis mukana kovin kauaa kun juoda ei saa ja tarttis levähtää usein.

Joten mun pikkujouluni rajoittuvat siihen että mies kyyditsee mut sitimarkettiin mistä saan sen puuttuvan puikkoliiman joulukortteja varten sekä ruokaa tulevalle viikonlopulle.

Mutta olen missannut kaiken kivan jo monta viikkoa. Olisin ihan oikeasti halunnut mukaan, vaikka ihan vaan pieneksi hetkeksi.

Melko eksoottista kun jalka ei taivu ja se on ihan puutunut ja kissa oksentaa sängyn alle.

Voi yök minkä näkönen Osuuspankki on.

Jotenkin bäk to te naintiis

48/100: One hour photo

49/100: Butcher's wife
Demi Moore <3

50/100: Kummeli Alivuokralainen
Hassua miten teatterimainen se olikaan.

Täällä on intialainen lääkäri joka on huutanut nimiä kuten Ripatti Voittoon ja Hammaspeikko. Hammaspeikkoa se etsi pitkin käytäviäkin mutta ei löytänyt.

Kaksi tuntia sain odottaa istuessa lääkäriä, pari kipupiikkiä peffaan ja nyt odotetaan että kello tulee yhdeksän. Jee.

Vitsi kun väsyttää.

Note to self: Jos sattuu, se on universumin: "FAIL MEREEN EI NÄIN"

Nyt olen fail, vähän mereen ja todellakin ei näin.

Sattuu.

Ja aina Joukaelunterin aikaan. Mitähittoo oikeesti.

Tiedätkö mikä on parasta nuoruudessa?
Kaikki ajatukset, kokemukset, kaikki on uutta, puhdasta ja vahvaa. Se ensi suudelma on oikeasti ensimmäinen. Sitä ihastuu niin kovasti että tuntuu kuinka hengitys salpautuu kun pelkästään tulee ajatelleeksi toista. Sitä makaa kesällä jumissa mökillä jossain homeisentunkkaisessa hökkelissä kun vesi hakkaa ikkunaan ja vajoaa ajatuksiinsa.

Teepussikin on jotain aivan muuta kuin aikuiselle. Teepussia tökitään kupissa niin kauan kunnes se menee rikki. Kengännauhoja ei jakseta solmia, sukkia ei nostella. Nauretaan vaan ja aikuiset katsovat pahalla. Herneet maistuvat hyvälle ja niitä syödään vatsa täyteen, aikuisena otetaan kohtuudella.

Jotenkin tuntuu että joku universumissa on taas liikahtanut, minähän olen ollut viime aikoina epätoivoisesti hukassa itseni kanssa - joku ei ole pelannut yhteen sen kanssa missä olen ja missä minun pitäisi olla ja kun otin kerrankin oikean langan käteen ja aloin viemään omaa tarkoitustani eteenpäin, huomaan jonkin muuttuneen.

Kuulostaa hyvin naurettavalta mutta olen huomannut että Hauskimmat kotivideot on hauska ohjelma. Olen sitä aina katsonut, mutta nykyään nauran ääneen jos jotain hauskaa sattuu ja se nauru on jotain erilaista kuin yleensä. Sellainen rennompi nauru. En edes huomaa nauravani ennenkuin teen niin. En ole miesmuistiin nauranut sellaisille jutuille kuin mitä siinä ohjelmassa viljellään. Joko Sampo on oppinut fiksuksi, minä olen oppinut hieman hellittämään tai sitten mulla on vaan liian hyvä lääkitys.

Toivottavasti tässä on ainakin vähän jokaista.
Minulla on hyvä fiilis nyt, mitä toisaalta koen hirveää epätoivoa Joukaelunterin kanssa. Olen siitä ollut niin innoissani ja sitä ylistänyt ja ollut tosi JEE mutta muut eivät reagoi samalla tavalla ja nyt olen alkanut saada sen kuvan että kalenterini on parhaimmillaan ihan kiva ja parille kestofanille. ..paitsi CoStormille jonka kuulus saada palkkaa siitä määrästä mitä se jaksaa mun kaelunteria ylistää. <3

Sitä muka pitäs olla niinku joku paras muka niinku.