IRC-Galleria

71/100: Mary Reilly - Isäntänä Tohtori Jekyll
John Malkovich <3 (varaan oikeuden kirjottaa ton väärin)
Tämä on ehkä tylsä ja turhanpäiväinen jonkun mielestä mutta minä tykkään paljon. Chick flick, no doubt about it, mutta minä oon chick jolla on flick ja sillee. Deal with it.
Tykkään varsinkin Julia Robertsin roolisuorituksesta ja se on hurjaa miten charmantti malko osaakaan olla. Plus noi london/orpo/1800-luvun tarinat sopii aina mulle.

Tämä leffa sopii parhaiten sellaiselle romantiikannälkäiselle haaveilijalle, joka löytää elokuvista paljon tunnetta juonen lisäksi. Jos hakee pelkkää visuaalisuutta ja toimintaa, pettyy kyllä. Mutta kaikesta huolimatta tämä on yksi mun ehdottomista suosikeistani.

Sulo makaa vessassa suihkunykerössä, ressukka ja juuri kun uusi vuosi on vaihtunut, menee paloauto parvekkeen alta Savelan uumeniin.

Jotkut neropatit ovat saaneet käsiinsä valoraketteja, niitä hätätotilanteisiin tarkoitettuja, joista ainakin toinen päätyi erään talon katolle. Tietääkseni toista tulipaloa ei syntynyt, onneksi.

Niinja taas joku neropatti numero 2 ampuu raketteja tuossa 10 metrin päässä meidän talosta (plus kahdesta muusta) ja sitten yksi raketti kaatui ja vaikka olemme ainakin kahden kerroksen päässä maanrajasta, meidän parvekelaseihin pärähti jokin kipinä siitä yhdestä paukusta. Jos puistoa ei ympäröisi puita ja puskia, se paukku olisi voinut löytyä erään alakerran asunnon keittiöstä.

Fiksua? I think not.

Viimeinen Joukaelunteri on julkaistu tällä kertaa. Enjoy. Ensi joulukuussa taas.
http://joulukalenteri.maraia.net

Sulo meni jo selkä matalana vessaan piiloon paukutteluja. Siellä se nyt sitten stressaa seuraavat kuusi tuntia.

Kissarassu.

::

19:59
Mistä tiedät..

..että sinulla on liikaa tavaraa?

Siitä kun joululahjoista jää osa lojumaan olohuoneeseen ei-mihinkään-paikalle.
Niinja kun ei ole päässyt käymään vaatehuoneen perällä viimeisen puolen vuoden sisällä.

Yhy.
Ennustan että riipaiseva luopuminen roskikselle alkaa olla lähellä yhy.
Nii tai Huuto.net saattaa laulaa.

Mut DVD-hyllyjä pitää silti saada lisää.

::

04:15
Trabant-Express

Tehtävänänne on keskiyöhön mennessä likvidoida Papua-Uuden Guinean presidentin puudeli.
Tehtävään ei luonnollisesti ole määrärahoja, joten joudutte hoitamaan kaiken omasta pussistanne.

Pääsette puudelin luokse vain yhdellä tavalla:
Presidentin panssarilinnaketta vartioi 6000 hampaisiin asti aseistautunutta valiosotilasta, joten ainoa tie turvallisesti linnakkeeseen on halkaisijaltaan kolmen sentin kokoinen sähkökaapeliväylä.
Teidän on muututtava kärpäsiksi tai muiksi vastaavan kokoisiksi hyönteisiksi.
Hyönteisen valinta on vapaa.
Tämän jälkeen teidän on ilman välineitä läpäistävä 6 metrin paksuinen tiiliseinä äänettömästi.
Seinän toisella puolella teitä odottaa 104 vartijaa, joista yksi on meidän miehemme, vaikkakin asiasta ei ole täyttä varmuutta.

Selvittyänne ninjoista hiljaisesti on enää yksi ongelma: puudeli.
Puudeli on presidentin antama nimi seitsemän metriselle tappajalohikäärmepanssaritiikerille, joita esiintyy vain Papua-Uudessa Guineassa.
Koska joudutte toimimaan äänettömästi, ette voi kantaa minkäänlaisia aseita.
Kun tehtävä on suoritettu, koitatte liihottaa pois kuuden kilometrin korkeudessa sijaitsevasta panssarilinnakkeesta todennäköisesti valtaisassa ristitulessa.

Tehtävän luonteen mukaisesti joudutte pukeutumaan fosforinkeltaiseen.
Jos jäätte kiinni tai kuolette me luonnollisesti kiellämme kaiken.
Tehtävä on vapaaehtoinen.
Jos kieltäydytte, teidät kuohitaan.

Good Luck.

Gilmoresta taas, koettakaa kestää.

Araknofobia oli suomennettu anakrofobia.
EIHÄN SE OLE KUIN KAIKKIEN EKAKS TIETÄMÄ FOBIA.
Saakelin dysleksikot suomentajanhommissa per..

Niija bonuksena voin kertoa että löin just melko pahasti terveen jalkani ulkosivun olohuoneen pöytään. Nyt yritän pitää sitä sellaisessa asennossa että toi veri valuu tohon jalansivuun ja saan hemmetinmoisen mustelman. I hopes.

Pienet on huvit kullakin.

Tosin jos se turpoaa ja sattuu kun kävelee kenkä jalassa, se ei oo sillee niinku kivaa.

Harvoin jouluna toivon mitään tiettyä, mutta tänä jouluna iskin silmäni vaaleanpunaisiin Reino-kenkiin. Jalmari oli vihjannut vanhemmilleen että tässäpä olisi messevä lahjaidea ja vanhempirukat olivat joutuneet soittamaan jopa sitimarketteja yksitellen läpi löytääkseen parin oikealla kenkäkoolla. Vihdoin Vuosaaren valikoimasta löytyi kolme ja joukko soitti samantien että onko teillä onko teillä. Myyjä ennätti hyllylle, josta jo kaksi paria kolmesta matkasi kohti kassaa ja kuin lykästys olisi minusta pitänyt, sain kenkäparini!

NE ON NIIN HIENOT.
Ja eksklusiivit, niitä ei ole saanut aiemmin myydä muut kuin sitimarketit ja niitä tuskin tulee kauppoihin lisääkään koska ne ovat menneet kuin kuumille kiville.

Ja nyt minulla on pari. Jos en olisi naimisissa jo, menisin vihille ne jalassa.
Olen niin ylpeä.

P.S. Sulolla on kenkäfetissi tai sitten se ei vaan ymmärrä. Veikkaan enemmän jälkimmäistä mutta kumpikaan ei sulje toista pois.

..kun vie miehelle yönaposteltavaksi joululahjakorista löytyneitä suolapähkinöitä ja mies sanoo:
"mm... nuts! Kinky."


..ja kyllä, ei ole myöhä.

Minulta vietiin maanantaina viimeinen viisaudenhammas.

Joulumässäyksen keskellä siihen koloon menee aina jotain ruokaa ja sitten alkaa särkeä ja kamalaa ja auts.
Nyt särkee ja on kamalaa. Perkele.

Kuoleekohan siellä jotakin?

Ei näkyny juulpukkenia mutta tonttu oli täyttänyt kaapit lahjuksilla.

Sain vaaleansiniset aamutossut joissa on muumien esi-isän näköinen karvamytty. Kun sitä karvamyttyä painaa, se sanoo "I LO-OO-OO-VE CHOCOLATE!"... How appropriate.

Sitten sain ison mustan paituliyöpaidan jossa on lehmä kuunsirpin päällä ja siinä lukee Relax don't mooo've it.

Sitten sain käsipyyhkeen joka oli pieni kuutio joka laitettiin lämpimään veteen ja siitä tuli käsipyyhe. Siinä oli pöllön kuva ja siinä luki PÖLLÖ mutta sen pöllön korva on sillee hauskasti että se näyttää siltä niinkuin siinä lukisi RÖLLÖ.

Sitten sain Ipanapa 2 -levyn! Jee! En ole vielä ehtinyt kuunnella sitä. :F

Sitten sain paljon pörröisiä raitasukkia joissa oli pöllön kuva.

Sitten sain suklaata, Disneyn Karhuveljeni Koda -elokuvan joka on niinku yks parhaita imo ja olin oikein iloinen ja nukahdin kesken kun olin syönyt just kamalasti riisipuuroa ja sitten suklaata jonka olin saanut lahjaksi. Onneksi sain myös naamanhoitotuotteita niin vältyn ehkä finneiltä.

Unohdinko vielä jotain? Jos unohdin niin fail mutta tykkäsin niistä silti koska kaikki lahjat tänä vuonna on menneet ihan nappiin. Odotan innolla muita lahjoja, huomenna mennään iskälle kylään, ylihuomenna ukon porukoille ja sitten lauantaina on mummukyläily enon luona. Uuu.. Miljoona jouluateriaa.

hmm.
kirjoitin runojani talteen.

Kaunein kirjoittamani runo on kyl:

Saapui illan hämärä liian pian
niin aikaisin aurinko laski.
Suljin silmäni maailmalta,
tuuli valoni sammuksiin puhalsi.
Lensin tuulen mukana,
sen humina minulta kyseli:
”kerro minulle elämän salaisuuksista
kerro minkälaista oli kun eli?”

Ihmiset ottavat sen aina niin synkkänä, kuolema ja sillee yhyy nyyh.
Minusta se ilmaisee sitä, miten onnekkaita ihmiset ovat. Heillä on kyky elää ja kokea jotain mitä joku ei koskaan saa kokea. Meillä on jotain erityistä.


Sulje silmäsi, kuvittele kuolleesi.
Se on vain harhanäky,
jota jo elät.
Jota salaa toivot.
Sulje taas silmäsi, muistat eläneesi.
Kuinka voisit olla ja silti toivoa toista?
Pidä silmäsi kiinni
ja muista värien loisto
kastehelmien pinnalla
auringonlaskun aikaan.
Muista omat lapsesi ja se onni
joka heitä seurasi.
Muista maut, hajut, tunteet,
muista tuoksut, ajatukset.
Kaikki on jäänyt, unohtunut, mennyt.

Et tunne eläneesi, toivot siis kokevasi
edes kuoleman.

Needless to say, olin masentunut noihin aikoihin. Kun eli tuolloin yksin, painostavassa ympäristössä ja vihasi, pelkäsi kaikkea, olin hieman erilainen kuin nykyään. Olin täysi erakko ja vähäpuheinen. Yksikseni vetäytyvä. En lähtenyt kavereiden mukaan koska uskoin heidän kysyvän minua vain säälistä, en luottanut kehenkään ja toivoin että olisin kuollut äitini sijasta. Tämä oli joskus minulle todellisuutta, hassua miten ihminen muuttuu ajan kuluessa.


Jokaista runoa on maisteltava,
tutkia sen jokainen sopukka
kuin se olisi harja,
jonka väliin on kertynyt liikaa pölyä.

Se on otettava vastaan avoimin mielin,
luottavaisin sydämin.
Aivan kuten kauan kadoksissa ollut ystävä.

Ja se on luettava ajatuksella,
itsestäänselvyytenä pitäminen
on kuin rutto ihmisjoukossa.

On pystyttävä myötäelämään se,
sillä jollei niin voi tehdä,
on kadottanut enemmän kuin kyvyn lukea.