IRC-Galleria

Muckmakers.com

Olen niin iloinen ollakseni niin surullinen.
Joskus ihmettelen itsekin, miten iloinen olen vaikka sisältä aina surullinen, toisinaan sitten tulee vastaan päiviä jolloin se surullisuus saa voiton.

Tänään olen surullinen, katkera, väsynyt ja vihainen.
Ja iloisuus on väistynyt kun ei tunnu ollenkaan että elämässä olisi mitään hienoa.

"Paska keikka, mutta pakkohan sitä oli" sanoi muusikko.

Joukaelunteri on tänä vuonna vähän monipuolisempi tarinankerronnan suhteen.

Sarjakuvakalenteri netissä.

Jostain päähänpistosta sain sitten aikaiseksi lukea niitä MOL:n työpaikkalistauksia.

Kolme lempparia jäi mieleen, saa toki otella yhteyttä jos kokee sen omakseen:

• Zodiak Entertainment Finland Oy hakee avustajia MTV3-kanavalle tuotettavaa 8-osaista draamasarjaa varten, jonka ohjaa Lauri Nurkse.

• Turistiviihdyttäjäksi Kanarian Saarille, ei lävistyksiä tai tatuointeja, työaika 5 1/2 pv viikossa, 10h per päivä. Asumus ja ruoka talon puolesta, plus 600-900 euroa päälle. Lomaa et saa pitää, ruoja.

• Yllätysshoppaajaksi kauppoihin, tehtäviin kuuluu lähteä kuin agentti siltä istumalta kun ohjeet saat kauppaan ostamaan ja sitten raportoida perusteellisesti koko kokemus. Rahaa saat sitten joskus työkkärin nopeudella tilille.

..tämän lisäksi törmäsin muunmuassa:

• Näyttämötaiteilijoissa oli Joulupukki, pukkeja ja pukin autonkuljettajia haettiin kovasti.
• Zumba-ohjaajaa Vantaalle.
• Vastaanottosihteeri Perun suurlähetystöön.
• Caddiemasteriksi Vantaalle.

Jostakin syystä alkaa taas kiinnostaa ajatus että olisin oman itseni työllistäjä. Tosin tällä hetkellä haluaisin vain nautittavan työn, kirjakauppaan tai johonkin semmoiseen vihkoja sisältävään liikkeeseen voisin mennä töihin vaan siitä työn ilosta.

Tajusin just että Joukaelunterin eka luukku on vielä kesken, siis nettikoodin osalta. Lisäksi pitäisi syödä ja lähteä liikuskelemaan koska en ole sitä tehnyt kahteen viikkoon ja on ihan oikeasti jo korkea aika. Mutta jos nyt teen sivun ja viivästän lähtöä, joudun liikuskelemaan tyhmään aikaan jolloin telkkarista ei tule mitään. Mikäli taas menen, on mahdollista että olen niin väsynyt sen jälkeen että CSS:n rakentamisessa ei ole ajatukset mukana ja teen tyhmiä virheitä.

Vaikeaa, on vaikeaa.

Lisäksi näin unta että meille oli tunkemassa joku yleisesti suosittu tyyppi ja olisin kovasti halunnut että se olis kanssa mun kaveri mutta se olikin sitten vaan itsekäs idiootti (vaikkakin vahingossa kun kaikki oli aina myötäillyt sen tahtoa niin ei se osannut ottaa muita huomioon) ja sitten toivotin sille aurevoirit. Se lähti lähibaariin jonka nimi oli DDR ja sinne oli 30 ikäraja.

Mulle on muuten aina suosittujen tyyppien kanssa käyny tollee, oon kattonu et tahtosin olla kovasti sun kaveri mut mulla on laatuvaatimuksia ja sit en oo koskaan ollu. :( Surullista.

Niin ja mun irkki ei toimi, most perseestä. Mitä mä nyt teen, mesettelen? So not.

Sain kovasanaista arvostelua kun käytin sanaa typo kirjoitusvirheen sijaan. Ihan kiva että Suomen kieltä arvostetaan mutta deal with it.

Kirjoitan päivittäin nettiin vähintäänkin 50% englanniksi, joten käytän paria typoa ja wtfää siellä ihan miten tykkään. Notta sorry.

Ellei taivaat aukene ja maa murru alta niin Joukaelunteri starttaa tänään.

Mikä ihme saa mun namiskat katoamaan ton stripin taakse??

Helkutin CSS ja mystiset ongelmat, tällä menolla jää kalenterit launchaamatta kun en tajua mikä tossa viiraa.

Eikä tätä merkintääkään voi luokitella mihinkään YHYY

Oli vuosi -95 ja vedin elämäni pahimmat kännit ikinä. Perjantai-ilta, kotibileet kaverilla, venäläinen pirtu ja lantrinkina kaupan karpaloviini tai kalja. Join pirtupohjallisia Tiimarin myrkkylaseista ja kun Naurun paikka alkoi televisiosta 20:30, olin jo siirtynyt alakerran vessan lattialle makaamaan. Teki aika hirvittävän paljon pahaa.

Se on kiva muisto ajoista joita ei enää ole, mukaanlukien tuo ryyppääminen. Sittemmin olen huomannut, etten tarvitse humalaa voidakseni iloita asioista ja olenkin tyytyväisenä elänyt siitä lähtien. Ihmiset eivät tosin ymmärrä miksi en juo, on jokseenkin käsittämätöntä, että jollekin ei alkoholi maistu.

Olen kummastellen katsellut tätä alkoholiyhteiskuntaa ja täytyy kyllä sanoa etten ihan sitä ymmärrä. En ymmärrä ensiksikin sitä, että miten ihmiset juovat nestettä, jonka myöntävät maistuvan paikoin aivan hirveälle mutta kaikkein eniten ihmettelen miksi ihmeessä humala on niin hirvittävän ihana tila. En ymmärrä mikä siinä on niin hienoa, siis haluaisin kyllä ymmärtää mutta en silti osaa. Tämä on niitä harvoja asioita joissa näen suoraan vaillinaisuuteni eikä siinä ole mielen avoimuudesta kyse.

Moitin usein itseäni kun en ole kuten muut, eikä sitä auta jos joudun jälleen tilanteeseen, missä juomattomuudestani tulee numero. Juhlissa olen kieltäytynyt moneen otteeseen tarjotuista juomista ja siinä vaiheessa emännät sekä isännät ovat hämmentyneet ja hermostuneet. "Mitä se sitten juo". Juon janooni vettä, jos tarvitsee. Ei minulla ole erikoistarvetta juoda ilokseni mitään muuta.

Exäni vanhemmat kerran ylläpitivät joulujuhlat koko suvulle ja nämä tiesivät etten juo. Pariskunta oli pohtinut niin kovasti että mitä Saaka juo, että lopulta nämä olivat päätyneet Lidlin Light päärynäsiideriin. Minua tilanne nauratti vaikka samalla olin hiljaa ärsyyntynyt kun ihmiset eivät ymmärrä.

Eppu Normaali tulee aina edustamaan minulle sitä nuoruutta, joka oli normaali. Silloin olin teini, aloin meikkaamaan, polttamaan ja juomaan. Minulla oli revityt ja lahkeista levennetyt farkut, mustanlila tukka ja angstia. Silloin koin että elämä oli juuri aluillaan, olo oli jännittynyt sekä epäilevän itsevarma. Nyt ei oltu enää ala-asteella.

Huhtikuussa täytän 30 vuotta ja virallisesti saavun siihen ikään, mitä en ole koskaan pohtinut nuoruudessani. Lapsena miettii "sitten kun menen ekalle", "sitten kun siirryn ylä-asteelle", "kun täytän 18" ja täysi-ikään ehtineenä ehtii pohtia jokaisen 20+ vuoden yksitellen, mitä teen, missä olen. 30, 40, ja siitä eteenpäin on niitä "ei vielä tartte miettiä"-vuosia ja nyt kun ensimmäinen rajapyykki on lähellä, sitä on kieltämättä hieman hermostunut. Tämä ikä ja tästä eteenpäin taitaa todellakin olla ihmisille sellainen vanhenemisen merkki ja koska jokaisella meistä on etukäteiskäsitykset siitä miten elämä suunnilleen menisi, on tiimalasin hiekan kuluminen selkeästi nähtävissä.

Mutta te kaikki vanhenevat ihmiset, ajatelkaa asiaa näin: et voi koskaan kuvitella miten hieno elämäsi voisi olla, ellet rohkeasti jättäydy virran vietäväksi.

Minä jättäydyin vietäväksi silloin talvisena iltana 1995 ja löysin itseni WC:n lattialta. Täytyy kyllä sanoa että vaikka kyseessä on erittäin epämukava ilta, siitä jäi sellainen muisto nuoruuden kapinavuosista, joka ei hevillä haalene.

Olen siitä oikeastaan kiitollinen.