IRC-Galleria

Kuolevien ihmisten viimeisiä hetkiä esittelevän Viimeiset sanani -tv-sarjan esittäminen viivästyy. Syynä on se, että sarjan päähenkilöt ovat vielä elossa.

- Ohjelmaa ei voi ryhtyä esittämään ennen kuin kaikki ohjelman ihmiset ovat kuolleet. Se kuulostaa kauhealta, mutta se on totuus, kertoo tuotekehitystuottaja Outi Keskevaari ohjelman tuotantoyhtiöstä, kuopiolaisesta Susamurusta.

Keskevaari arvioi, että sarjaa esitetään televisiossa aikaisintaan 2010. Aiemmin tuotantoyhtiö ja ohjelman ostanut Yleisradion TV2 puhuivat ensi vuodesta.

Keskevaari kertoo, että ohjelman henkilöiden loppuelämän käänteitä on jo kuvattu, mutta uusiakin ihmisiä sarjaan kaivattaisiin. Ketä tahansa tv-sarjaan ei kuitenkaan voi ottaa mukaan.

- Sarjaan on ehdokkaita, mutta siinä pitäisi olla ihmisiä, joilla todella on kuolemantuomio päällä, Keskevaari kertoo.

- Ihmiset, joiden kanssa olemme tässä ohjelmassa jo olleet tekemisissä, ovat ihan viimeisillään, mutta yllättäen tulee jonkinlainen toipuminen, ja heille voi tulla viikkoja tai kuukausia lisää elinaikaa. Jos ihminen toipuu, se on tietenkin aivan ihana tapahtuma, mutta tässä sarjassa niin ei voi käydä.

Viimeiset sanani -sarjaan on jo valittu mukaan muutama 40-55-vuotias suomalainen, jotka sairastavat syöpää. He tietävät kuolevansa pian. Sarjan ideana on, että kustakin henkilöstä kuvataan puolen tunnin mittainen jakso. Mukana on myös lähiomaisia ja ystäviä. Jakso päättyy hautajaisiin ja tilanteeseen, jossa päähenkilön viimeiset sanat näytetään videokirjeen muodossa omaisille.

Ohjelmassa ei näytetä ihmisten fyysistä kuolinhetkeä.

TV2 kertoi tämän vuoden tammikuussa etsivänsä kuolevia ihmisiä uuteen tv-sarjaan. Sarjasta nousi välittömästi kohu, jota TV2 yritti rauhoitella kertomalla, ettei Viimeisissä sanoissa ole kyse tosi-tv:stä, vaan dokumentaarisesta ohjelmasta, jossa puhutaan asiallisesti kuolemasta.

johan on tekstiä ... hui hui

Nurmeksen käräjäoikeus määräsi tiistaina pohjoiskarjalaisen terveyskeskuksen lääkärille sakot kuolemantuottamuksesta ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

40 päiväsakosta tuli maksettavaa 1 000 euroa.

Lääkäri oli keväällä 2006 nostanut pitkäaikaisen potilaansa lääkeannoksen nelinkertaiseksi, mikä oli iäkkäälle naiselle liikaa. Potilas kuoli lääkemyrkytykseen.

Myös tarvittavat kokeet annostelun vaihtuessa oli jätetty tekemättä.

No huh huh sanon mä ... aika pienillä "sanktioilla" päässyt.
Kaikki "lääkäri" luvat tollaselta pois ja eikä ikinä hommii.
(Voisha sen vielä linnaa laittaa ja ottaa eläkkeenkin pois)

Elämäntapaliitto ry, Raittiuden Ystävät ry, Terveyden edistämisen keskus ry ja Terveys ry ovat tehneet oikeuskanslerille kantelun alkoholin pakkausmerkinnöistä.

Kantelun tehneet järjestöt katsovat, että alkoholilain 33b pykälän kumoaminen ei poista varoitusmerkintävelvollisuutta.

Järjestöt pyytävät oikeuskansleria tutkimaan, miten elintarvikelain ja pakkausmerkintäasetuksen merkinnät toteutuvat alkoholijuomien osalta, kun alkoholilain muutoksella poistettiin varoitusmerkintää edellyttänyt pykälä.

Elintarvikelain mukaan elintarvikkeen pakkauksessa, esitteessä, mainoksessa tai muulla tavalla markkinoinnin yhteydessä on elintarvikkeesta on annettava totuudenmukaiset ja lain 1 §:n 1, 3 ja 4 kohta huomioon ottaen riittävät tiedot.

Velvoite koskee valmistajaa, eikä siitä voi vapautua sillä, että yhteiskunta tarjoaa eri kanavia pitkin tietoa alkoholin vaaroista.

Pakkausmerkintäasetuksen 3§:n mukaan merkinnät on tehtävä helposti havaittavaan paikkaan käyttämällä selkeää kirjasintyyppiä ja riittävän suurikokoisia kirjasimia siten, että merkinnät ovat helposti luettavia ja ymmärrettäviä.

Jos normaalin näkökyvyn omaava kuluttaja ei pysty vaivatta havaitsemaan ja lukemaan varoitusmerkintöjä, tuote on määräysten vastainen pakkausmerkintöjen osalta.

jaahas ... tämmöstä :)

Kyllä vai Ei?

p.s. montakohan kertaa jo maailmanloppu on jo "tullut" tai pitänyt jo tulla?

Pidetään peukkuja että ei tulis ny ihan vielä :)), kun ois veilä parit pokeri ym illat viettämättä :D

Aivan pian avataan aarrearkku, josta avautuvat aineen salaisuudet ja maailmankaikkeuden alkuhetket.

Tai sitten luvassa onkin maailmanloppu mustien aukkojen syövereissä.

Ehkä voidaan ottaa vähän takaisin. Kyseessähän on kuitenkin vain ehkä ihmiskunnan suurin tieteellinen koe koskaan: Sveitsin ja Ranskan rajalla maan alla uinuva, kolme miljardia euroa maksanut, 27-kilometrinen LHC-hiukkaskiihdytin käynnistetään keskiviikkona ensimmäisen kerran.

Jokunen pessimisti uskoo, että tämä on virhe. Heidän mukaansa kiihdyttimessä valtavaa vauhtia törmäilevät hiukkaset synnyttävät pikkuruisia mustia aukkoja, jotka ennen pitkää nielevät maailmamme.


Mustia aukkoja ei ole vielä näkynyt

Kosmologian professori Kari Enqvist myöntää, että kukaan ei voi tietää aivan tarkkaan, mitä uudesta huipputehokkaasta kiihdyttimestä - tai oikeastaan törmäyttimestä - putkahtaa. Maailmanloppua Enqvist ei pelkää.

- Tuollaisten mustien aukkojen syntyminen on erittäin epätodennäköistä. Ja teorioiden mukaan sellainen höyrystyisi saman tien syntymänsä jälkeen, Enqvist rauhoittelee.

Jos pelkkä teoria ei riitä päästämään mustan aukon pelosta, Enqvist kehottaa luottamaan kokemukseen. Hänen mukaansa kosminen säteily aiheuttaa maapallolla jatkuvasti paljon suurienergisempiä törmäyksiä kuin uusi törmäytin pystyy saamaan aikaan.

- Eikä täällä näy mustia aukkoja, hän kuittaa.

Koko valtavan törmäyttimen tarkoitus on auttaa tutkijoita alkeishiukkasten etsimisessä. Alkeishiukkasiksi kutsutaan niitä hiukkasia, jotka eivät enää koostu muista hiukkasista, siis aineen pienimpiä osasia.

Käytännössä hiukkasia metsästetään törmäyttimessä ajamalla atomien ytimistä löytyviä protoneja valtavalla vauhdilla päin toisiaan. Törmäyksissä protonit hajoavat palasiksi, joista osa on alkeishiukkasia.


Hiukkaskiihdytin on kuin mopo

Enqvistin mukaan tutkijoita kiinnostaa erityisesti niin kutsuttu Higgsin hiukkanen, joka on aineen perusolemusta selittävän hiukkasfysiikan standardimallin mukaan olemassa. Sitä ei kuitenkaan ole vielä havaittu.

- Higgsin hiukkanen puuttuu vielä standardimallin kauniista katedraalista, Enqvist muotoilee.

Kun protoneja päästään törmäyttämään aivan uudella vauhdilla, törmäyksen jäljiltä toivotaan löytyvän myös Higgsin hiukkasia. Tai ainakin jälkiä niistä. Suurin osa alkeishiukkasista ehtii elää vain silmänräpäyksen, niin myös Higgsin hiukkanen.

Enqvistin mielestä jännittävintä on kuitenkin se, että uudessa törmäyttimessä voi syntyä hiukkasia, joiden olemassaoloa ei ole tähän saakka osattu edes arvata.

Keskiviikkona tuskin maailmankaikkeus vielä paljastaa salojaan. Kyseessä on ensimmäinen koekäyttö ja valtava laite vaatii vielä hienosäätöä.

- Hiukkaskiihdytin ei ole vielä täydessä voimassaan. Se on vähän niin kuin mopo, sitä pitää viritellä, Enqvist selittää.

kuuntele haastattelu:
http://ylex.yle.fi/audiot/viltteri/tuleeko-maailmanloppu-kun-kiihdytin-k%C3%A4ynnistyy

Huomenna on luvassa historiallinen päivä tieteen maailmassa, sillä Sveitsin ja Ranskan rajalle Cerniin sadan metrin syvyyteen rakennettu, 27 kilometrin mittainen hiukkaskiihdytin käynnistetään huomenna keskiviikkona ensimmäistä kertaa. Hiukkaskiihdytin nimeltään “Large Hadron Collider“, eli suomeksi hardonitörmäytin on suuri kansainvälinen yhteishanke, jonka eteen on työskennelty jo 20 vuoden ajan. Protoneita törmäyttämään suunnitellun hiukkaskiihdyttimen avulla on tarkoitus vaatimattomasti hakea vastauksia aineen peruskysymyksiin, kuten mikä on kaiken aineen alkuperä ja kuinka maailmankaikkeus syntyi. Kiihdyttimen avulla pyritään niin ikään todistamaan teoria Higgsin bosonista, eli yleisesti hyväksytyn alkeishiukkasmallin pätevyys.

Laitteen avulla selvitettävien asioiden listalle kuuluu myöskin “science fictionilta” kuulostavia kysymyksiä, kuten onko antimateria materian täydellinen peilikuva? ja että onko oman ulottuvuudemme rinnalla olemassa lisää ulottuvuuksia?

“Maailmanlopputeoreetikot” ovat myöskin valmiita nimeämään kiihdyttimen tuomiopäivän laitteiksi, sillä on olemassa teoreettinen mahdollisuus, että kokeiden yhteydessä voisi syntyä esimerkiksi vakaa musta-aukko kohtalokkain seurauksin. On myös esitetty teorioita, että kiihdytin saattaisi synnyttää “jonkin tavallista ainetta vakaamman eksoottisen aineen”, “protonin hajoamista katalysoivan magneettisen monopolin”, tai että kiihdytin aiheuttaisi “virheellisen tyhjiön purkautumisen”. Tutkimusryhmä on kuitenkin vakuuttunut, että laite ei voi aiheuttaa mitään todellisia vaaratilanteita.

Historiallista tapahtumaa on mahdollista myöskin seurata livenä webcastin välityksellä osoitteessa webcast.cern.ch

jos nopuksista puhutaan niin ne "hiukkaset" (vai mitä ne nyt on) kiertää ton 27km pitkän tunnelin noin 11000 kertaa sekunnissa :) et aika vauhtii on kyllä :)

Jo neljä erillistä turvaongelmaa

Googlen uunituore Chrome-nettiselain on saanut paljon kiitosta esimerkiksi nopeudesta, ja edistyksellisistä tietoturvan ominaisuuksista. Selaimesta on kuitenkin löytynyt kiusallisen useita tietoturva-aukkoja. Erillisiä tietoturvaongelmia on alle viikossa löytynyt neljä.

Heti julkistuksen jälkeen löytyi turva-aukko Chromen pohjalla olevasta Webkit-ytimestä (aiempi uutinen). Webkitiä on kehitetty Applen Safari-selainta varten, ja aukko oli jo korjattu. Chrome käytti Webkitin vanhaa versiota, josta turva-aukko vielä löytyi.

Vielä kolme uutta turva-aukkoa
Pian tämän jälkeen löydettiin toinen turva-aukko, jolla muuten erittäin vakaaksi rakennettu Chrome kaatui kokonaan. Turva-aukolle julkaistiin mallikoodia, jolla kaikki Chromen välilehdet sai kerralla nurin.

Uutispalvelu Zdnet kertoo lisäksi, että ukrainalaiset tutkijat ovat löytäneet Chromesta turva-aukon, jolla voi ladata netistä haittakoodia uhrikoneelle. Haittaohjelma ilmestyy käyttäjän ladattujen ohjelmien kansioon ilman mitään varoitusta tai lupaa käyttäjältä.

Lisäksi vietnamilaiset tietoturvatutkijat ovat julkistaneet mallikoodia, joka hyökkää Chromen kannalta varsin noloon aukkoon. Tutkijat ovat löytäneet Chromesta perinteisen puskuriylivuodon, jonka avulla uhrikoneessa voi ajaa hyökkääjän omaa koodia.

Käyttäjille korjaukset automaattisesti

Chrome on juuri julkistettu upouusi selain, ja siinä mielessä turva-aukot ovat ymmärrettäviä. Googlea on kuitenkin myös arvosteltu liian heikosta testauksesta.

Googlen vastaus on, että Chromessa on automaattinen päivitystyökalu. Aukot korjataan pikavauhtia, ja korjaukset menevät käyttäjille automaattisesti.

Euroopan hiukkastutkimuskeskuksessa Cernissä piakkoin alkava uuden lhc-kiihdyttimen käyttöönotto herättää myös vastustusta. Näkyvin vastustaja on saksalainen professori Otto Rössler, jonka mukaan lhc:n kokeet voivat uhata jopa koko maapallon tulevaisuutta.

Thübingenin yliopistossa työskentelevän Rösslerin mukaan hiukkastörmäytyksissä syntyy mustia aukkoja, jotka voivat laajeta ja muutaman vuoden sisällä tuhota maapallon.

Rösslerin mukaan maapallo kutistuu mahdollisesti viidessä vuodessa halkaisijaltaan yhden sentin palloksi. Mahdollisuudet tähän ovat Rösslerin mukaan 50 prosenttia.

Rössler on taustaltaan kemisti.

Cern ei aio kritiikin takia lykätä kokeidensa aloittamista. Cernin mukaan maapallolla on tapahtunut miljardien vuosien aikana hiukkastörmäyksiä yhtä paljon kuin niitä tapahtuisi miljoonassa lhc-laitteessa, ja maapallo on yhä olemassa.

Cern myöntää, että Rösslerin mainitsemia mustia aukkoja voi lhc-kokeissa syntyä. Ne kuitenkin häviävät välittömästi

Jaahas onkoha taas yksi maailmanloppu tulossa ... hmmm...

Googlen uusi Chrome-selain on ollut jaossa jo muutaman päivän ajan. Sitä on ladattu ja testattu niin paljon, että monella alkaa olla jo selkeä käsitys sen hyvistä ja huonoista puolista. Mikä sinua ärsyttää Chromessa, mikä ilahduttaa? Osallistu keskusteluun Tietoja koneesta -blogissamme!

Asensin Chromen heti tuoreeltaan työkoneelle, ja tein sillä hetkisen kokeeksi töitäkin, mutta palasin sitten Firefoxiin. Tutulla selaimella monet pikkuasiat hoituvat kuin itsekseen, uudella selaimella niiden tekemiseen saattaa mennä enemmän aikaa. Jos ei muuten, niin ainakin sen takia, että haluaa nähdä, miten ne uudessa ympäristössä toimivat.

Ylipäänsä aikaa alkoi palaa kaikenlaiseen kokeiluun ja ihmettelyyn sen verran, päätin tehdä työt tutulla selaimella. Kotikoneellakin olen surfannut Chromella jonkun verran, mutta vailla systemaattisen testaamisen tarkoitusta. Jo pintapuolisen tutustumisen perusteella voi sanoa, että Googlella on käsissään lupaava tuote, mutta tekemistä riittää vielä

Seuraavassa malliksi muutamia havaintoja, joita olen ehtinyt tehdä Chromesta.

Plussia
Gmailin ja kumppanit voi muuttaa omiksi sovelluksikseen.
Webbilomakkeissa aktiivinen kenttä merkitään selvästi, ei enää kursorin etsimistä laatikoista.
Toi Firefoxistä kirjanmerkit, salasanat ja muut näppärästi.
Viimeksi auki olleiden sivujen (sivuhistorian) näyttäminen uudella välilehdellä näyttää mukavalta ja helpottaa suosikkisivuille menoa.

Miinuksia
Suomenkielinen oikoluku puuttuu - ainakin toistaiseksi.
Sivujen zoomaus hiiren rullalla toimii huonosti Firefoxiin verrattuna – portaat ovat liian harvassa. Teksti on helposti joko liian pientä tai suurta.
Selaimen ulkoasun ja käyttöliittymän muokkausmahdollisuudet niukat.
Muista selaimista tuttuja lisäosia ei ainakaan toistaiseksi ole saatavilla. (Adblocker, Google Toolbar…)

Viestintävirasto uhoaa taas kerran "tehotarkastavansa" luvattomia tv-talouksia Helsingissä. Mafialta tuttu toimintatapa, jossa iso ja yrmeä mies ilmaantuu kotiovelle rähisemään jos asianmukaista suojelurahaa ei ole maksettu, tuntuu vain vuosi vuodelta vähemmän sopivalta nykymaailmaan. Viranomaisten suorittama kotirauhan häirintä haiskahtaa turhan paljon totalitarismilta, vaikka tarkoitus olisi hyvä.

Tv-maksulla on tiellään muitakin ongelmia. Esimerkiksi pc:hen kytkettävät tv-virittimet ovat nykyisin todella pieniä, ja sisäistä viritinkorttia on lähes mahdotonta havaita, etenkin jos antennijohto on piilotettu tietokoneen takaa löytyvän muun johtosekamelskan sekaan. Tv-virittimiä löytyy nykyisin puhelimista, kannettavista soittimista ja ties mistä härpäkkeistä, mutta toisaalta olohuoneen nurkassa oleva 50-tuumainen ruutu ei välttämättä sisälläkään digi-tv-ohjelman vastaanottamiseen tarvittavaa viritintä. Tästä kaikesta herääkin kysymys: kuinka perusteellisesti tarkastajan täytyy koti nuohota varmistuakseen siitä, ettei siellä ole minkäänlaista tv-vastaanotinta? Täytyykö taskut tyhjentää dvb-h-puhelimen varalta, tai onko tarkastajan annettava yrittää analogisten kanavien viritystä omasta tv:stä? Jos viritin nimittäin sattuisi nappaamaan esimerkiksi virolaisen tv-kanavan signaalin, se tarkoittaa, että tv-maksu pitää maksaa! Yleisen kulttuurillisen muutoksen lisäksi tv-lupa-asioiden ohi ajaa siis myös tekniikka.

Viime kädessä koko tv-lupa-asiassa on kyse Ylen rahoituksesta. Jos tv-maksuhallinto purettaisiin, jäisi sitä tuskin kukaan kaipaamaan, mutta jäljelle jäisi kysymys siitä, mistä rahat yleisradiotoimintaan otettaisiin. Loogisin ja markkinatalouden kanssa yhteensopivin ratkaisu olisi luonnollisesti laittaa Ylen kanavat salauskortin taakse aivan samoin kuin kaupalliset maksukanavatkin: tällöin vain ohjelmasta maksavat saisivat katsoa Yleä.

Maksukorttiratkaisuun liittyvän ongelman ymmärtää lähes jokainen, vaikka sitä julkisessa keskustelussa vältetäänkin sanomasta ääneen: jos katsojat joutuisivat itse arvioimaan, haluavatko he todella maksaa lähes 20 euroa kuukaudessa Ylen katsomisesta, romahtaisi maksajien määrä nykyisestä. Tästä seuraisi valtava lovi Ylen budjettiin, ohjelmien tason heikentyminen ja lisää katsojakatoa, ja loppujen lopuksi mahtava Yle olisi vain marginaaliyleisön kanavapaketti muiden joukossa. Moni kaupallisten kanavien tarjontaan tyytyväinen tuskin jäisi Ylen ohjelmia kaipaamaan, mutta yleisradioyhtiön perimmäinen tarkoitus onkin tarjota ennen kaikkea ohjelmia, joita kaupalliset kanavat eivät kohdeyleisön pienuuden tai mainostajien mielenkiinnon puutteen takia ota ohjelmistoonsa. On vaikea kuvitella, että mikään kaupallinen kanava lähettäisi esimerkiksi viittoma- tai saamenkielisiä uutisia, Koulu-tv:tä tai Kuningaskuluttajaa, vaikka Yle pyyhittäisiin kokonaan ohjelmakartalta.

Toinen ja todennäköisempi ratkaisu Ylen rahoitukseen tulevaisuudessa on yhtiön toiminnan tukeminen suoraan verovaroista lukuisien muiden julkisten palvelujen tapaan. Esimerkiksi Kansallisoopperassa käy vain häviävän pieni osa suomalaisista, mutta tästä huolimatta sen toiminta rahoitetaan pääosin verovaroista. Tämän huomioon ottaen Ylen julkinen rahoittaminen tuntuisi melko luonnolliselta. Aivan ongelmaton tie tämäkään ei ole: verorahoituksen myötä vaarantuu yhtiön riippumattomuus. Toisin kuin lupamaksuvaroin toteutettu rahoitus, suora julkinen rahoitus on riippuvaista poliittisista päätöksistä. Tilanne loisi Ylelle paineita olla ärsyttämättä kulloinkin vallassa olevia tahoja, sillä nämä voivat vastatoimenpiteenä uhata leikata yhtiön rahoitusta. Tällöin vaarantuisi koko yleisradioajatukselle tärkeä vapaan tiedonvälityksen periaate. Ero nykyiseen tilanteeseen tosin jäisikin todennäköisesti vain periaatteelliselle tasolle, sillä mitään uraa uurtavaa politiikkajournalismia ei Ylessä tälläkään hetkellä harrasteta.

Tv-maksun lopunajat alkavat joka tapauksessa pikku hiljaa olla käsillä, joten ratkaisuja tarvitaan. Itse ehdotan kahden eri rahoitustavan yhdistämistä: esimerkiksi 60 prosenttia Ylen nykytason budjetista otetaan suoraan verovaroista, mutta kanavat laitetaan myös maksukortin taakse, ja katsojilta veloitetaan nykyistä tv-maksua pienempi katselumaksu, noin 90 euroa vuodessa. Tällöin varsinaiset katsojat maksavat ohjelmista osan, mikä parantaa järjestelmän tasapuolisuutta ja jättää Ylelle osan riippumattomuudesta, kun koko rahoituspotti ei ole poliitikkojen käsissä. Lisäksi maksujärjestelmä kannustaa kehittämään ohjelmistoa, koska lisäkatsojat tuovat kassaan lisää rahaa. Jos maksukorttijärjestelmä otettaisiin käyttöön, olisi vastalausemyrskyn välttämiseksi tosin pakko vaihtaa katsojien mahdolliset korttipaikattomat digiboksit uusiin veloituksetta kortin hankkimisen yhteydessä.