IRC-Galleria

Onko aikaa enää ymmärtää, kuunnella ja käsittää,
kun murheet valtaa mieleni, tulenko vain tiellesi?
Onko pyynnöistä, palveluksista tai ajasta liikaa vaivaa?
Välinpitämättömyys mieltäni kaivaa.
Onko totuus liikaa vaadittu antaa,
vastuuta ystävyydestä kantaa.
Onko Minun aikani liian mitätöntä,
antamani aikani sinulle sydämetöntä?
Kaikki mitä järjestän, on kerrasta multaa,
sen jälkeen ei yhteyttä ja toivotaan ystävyydestä kultaa.

Mutta onhan ne muistot, jossa minäkin olin onnellinen,
tarvitsee ehkä ihmeen, kerran taas löytääkseni sen,
ettei tarvitsisi turvautua vain yhteen ihmiseen,
mieleni, murheitteni tuhoamiseen.

Kiitokset ystäville parhaimmille,
jotka annatte aikaa myös kaverille,
tunnustatte, jos aikanne ei riitä,
ettekä itseenne valheita liitä.
Ne jotka toivotte aikaa yhdessä,
pienimmissäkin merkeissä,
ja saatte päivästäni, jopa vuodestani,
jotain jota odotan taas innollani.

Nouse ylös aurinko, ja pelasta mun päiväni,
oot kauan ollut jo poissa, minne jäikään lämmin kesäni?

Onko liian raskasta, saada ruoho vihertämään,
koska päivä päivältä odottelen, että pääsen lämpimään.
Ovatko kukat liian kirkkaita, saadaksesi ne kukkimaan,
puut liian suuria, ehtiäksesi ne kasvattamaan?

Linnut lentäneet jo pesästä, ovat ihmetelleet,
miksi varjossa paleltaa, vastahan ovat talvehtineet.
Ne pesät jääneet tyhjiksi, vaikka turvalle tarvetta on,
se kotoinen ja lämmin, ei ole tunne loputon.

Toiset astuu asfalttiin, kuumaan ja polttavaan,
täällä kesää ikuisuuden, joutuu odottamaan,
ehkä se palaa varoen, kesän sää mieluinen,
vaikka ensi kesänä taas, saa toivoa tätä uudelleen.

Missä on rakkaus, kun lapsi sitä tarvitsee,
missä on toivo, kun nuori siitä haaveilee,
missä vanhukset, jotka uskovat parempaan,
jotka tietävät mitä on tehtävä, etteivät haihdu unholaan.

Missä eläimet, joita hoidetaan hyvyydellä,
yhteydet, joita rakennetaan ystävyydellä,
missä on rauha, jonka vuoksi soditaan,
ja yltäkylläiset, jotka antavat omistaan.

Missä työntekijät, jotka kokevat tasa-arvoa,
syyttömät, joita turhaan ei vangita,
missä loputon, vahva elämänhalu,
joka ei vastoinkäymisistä lakastu.

Missä näet lempeyden, pystytkö sitä jakamaan,
näetkö teoillasi merkityksen, joka pakottaa sinua jatkamaan.
Missä omatuntosi herkkyys ja voima, voima jolla saavuttaa,
joka tekee muidenkin elämästä jotain ainutlaatuista, parempaa.

Annatko toisten arvostella, vai kuljetko omaa tietä,
ja annat ihmisille tilaa, vapautta olla eri mieltä.
Saavutat kaiken mistä unelmoit, unissasi syvimmissä,
olethan huomannut, olemme aina rahan vallan kynsissä

I imagined myself to a happy life, smiling along the road before being a wife,
never found my place in this home,
the place I deserve, not to be alone.

Stood still in time, waiting nearly everytime,
someone to see these giving hands of mine.

I want to see rainbow behind the rain, feel healing behind the pain,
don't want to be the blame, if you never feel the same.

A neverending story cut short, the train of memories heading north,
now freezing everything on its way, to the time it melts love away.

Kauniit hetket tahdon muistaa, ne mieleeni ikuistaa.
Saada auringonlaskut ikuisiksi, muuttumattomiksi muistoiksi.
En tahdo pahaa tuottaa, enkä ikuisesti luottaa,
siihen että parempaa, päivää näkisin uudestaan.

On saatava sirut sielun paikoilleen, paikattava niitä aina uudelleen,
katsottava syvälle sydämen, löydänkö entisen ylpeyden.
Sen intohimon hymyillä, että jotain hyvää on tekeillä,
tuntea hengenvetoni, ne ansaitsevani.

Kylmyys saapuu kuitenkin, vaikka lämmön ansaitsisin,
valitessani tyhjyyden, menetin mä sen halauksen.
Kohtalona sinisilmäisyys, suhteemme järjettömyys,
vaikka tasapainoa etsin, toiselta onnen menetin.

Seuraava päivä olkoon kirkkaampi...

Struggled thru the pain that keeps me awake at night,

trying to think about the positive things, but they just keep flying out of sight,

how much worse could this be, the pain is suffocating me,

and everything I see, is a dark and tearful reality.

When theres no air to breath, you dont know what to do,

the panic takes you with him and stucks in you like glue,

and the scared feeling comes after, what would have happend,

if I wouldn't have severed me out of the glue, the worst have becomed true.



Maybe theres a sunrise after the storm,

maybe the darkness changes form,

because I feel like Im all alone,

waiting for the nightmare to go back home.

Clowds in the sky, turs to sunlight in the afternoon,
birds singing and weather warming, tells me its going to be summer soon,
the happy sun gives a hand, gives the water, to make the flowers bloom,
the sight of that beauty, never changes this life to be a cartoon of doom.

Hills are whispering me to be quiet, listen to the weather,
rain stops suddently, everything changes better,
I feel Ok, I feel allright, every tear dries when it falls to the ground,
and every bad memory, turns into a lifechanging sound.

Does it have a ending? Does the beauty of the summer end?
It just freezes still, and when it pushes thru the ice,
and everything he wants, is to match the other beauty, to blend.

Synnit lävistäneet maan, saaneet mullankin kuivumaan,
etkös tiedä enää, kuinka onnen lukot avataan?

Ne synnit saaneet päivän vaihtumaan,
sateesta ukkoseksi,
ja pisaran viimeisen haihtumaan,
muuttamaan kukkivan pellon avaraksi.
Kun tuuli pyrkii läpi avaran pellon,
se huomaa olevansa pulassa,
se on asettanut virralleen kellon,
ja se aika on loppumassa.
Niinkuin tuulikin tuima, elämä tarvitsee aikaa ylittääkseen alueen,
ja vaikka vauhti olisikin huima, jokainen lopulta ottaa viimeisen askeleen,
jollei tahdo tuulta tönäistä, elämää pukata raiteilleen,
voi menettää määränpäässä, pellon toisella puolella makaavan aarteen.

Kuten sanotaan, ei mikään ole ilmaista,
ei elämä ikuista, ei onni vakinaista,
sen eteen täytyy tehdä töitä, antaa päivässä aikaa,
koska ajan puute saa elämästä ahdistavan ankaraa.

Fighted thru the rain, jumped above the fire,
had the clouds protecting her, on her way home,
the strong wind is in need of edmire,
because she survives to be alone.
Is cold and moist, but can still bring love and hope,
has everything to offer, but can't do anything but mope,
because no one sees her, no one hears her flow,
just feels her everytime she passes by your back,
she tries to reach you, she tries to make you slow,
she tried everything to feel loved, but her heart gets another tack,
like some needle what pierces her heart,
and makes another mark for her heart of art.

The strong wind can't do more to touch you soul from above,
she can bring cold and sorrow, can bring a worse tomorrow,
but she wants to borrow, the one thing you've had..
the warm touch of your lovearrow.

Can I see your face, can I see your smile?

Can I see you run to me, for a thousand mile?

Will you catch up me, will you make it to the goal?

take me to your arms, and take over my soul.



Spin me round with ur hands, make me fly higher,

than I can feel alive, purr like a tiger.

Kiss me with ur soft lips, like in a movie scene,

and when we fall to the ground, tell me to lean,

by your heart, than I can feel your beats,

see your love, when ur heartbeat heats.



Make me laugh like never before, do you see I'm glad?

keep me this way, don't go bad,

coz you are the one, who can make me sad.

Take my hand and walk with me,

write my name with urs in a young tree,

it says all the things we could be,

today and tomorrow love definitely.