se olis sitte taas perjantai hiljalleen pulkassa, jos vähän lepäilis välillä. ollu pitkä päivä, mut oli kyllä pitkästä aikaa kivaa nähdä molempia veljeksiä <3 tuntuu ettei vaan koskaan oo vuorokaudessa tarpeeksi tunteja että ehtis tehdä kaiken sen mitä haluis/tarvis.
onneks selkä sentään voi jo vähän paremmin, epäilin kovasti issiasta mutta sain lääkäriltä diagnoosin lumbago, lienee siis noidannuoli. alkaa tuo uusi perheenjäsen tehdä itselleen tilaa masuun niin liikkuu selkä etukenoon, mut eiköhän tuo taas helpota kun varovasti koittaa käydä salilla vähän jumppaamassa:)
hassua, alkaa olla 17 viikkoa täynnä..ja joka-aamu mä saman hämmennyksen vallassa tuijotan sivuprofiilia peilistä, olenko mä lihonut vai alkaako se jo näkyä:) hih!
mut ehkä nyt hyvää yötä, jos tää kaivautuis pokemon pehmolelu kainalossa sänkyyn ja tuijottais hetken pasilaa:)