eipä oo taas viimepäivät menny ihan nappiin, just kun kuvittelin että asiat alkais lutviutua niin tättädädäää, ja matto jalkojen alta. toki tähän olen jo tottunut, ei tuu yllätyksenä siis..
alkaapi vaan tuntua maailma kovin synkältä paikalta kun koskee selkään taukoamatta, eipä kai auta muu kuin jumpata ja purra hammasta..:)
ja aamulla taas hammaslääkäriin..:/