Huh, päästiinpä sitä sitten vihdoin ja viimein eroon krapulasta. Kamala tauti tuommoinen, ja miksi se aina minuun iskee?
Oli varsin ratkiriemukas pikkulauantai, paikoittaista viinanhajua oli havaittavissa. Torstaipäivä olikin sitten jotain ihan muuta, ja vielä tänäkin aamuna tuntui hieman huteralta. Onneksi Katti oli poissa ykäfobioineen, sillä meitä oli täällä kotona kolme wc- pytyn kanssa varsin hartaasti kommunikoivaa krapulakissaa. Niin, ja kissasta tuli mieleen, että Freia- kissakin oksensi pariin otteeseen. Sitä oli kovasti liikkeellä.
Löydettyäni eilen kotiin ilmoitti Annika minulle että olin yrittänyt kuulema kovasti soitella hänelle puoli neljältä. En tunnustanut, en muistanut tehneeni moista. Mutta toisin taisi olla, sillä tänään koulussa luokkaan asteli luokkatoverini Evi ja tokaisi että "Maija mitä ihmettä sinä olet minulle soitellut puoli neljältä yöllä?". En halunnut tunnustaa sitäkään, ja silloin opettaja innostui väittämään että olin soittanut hänellekin. Silloin en kyllä enää uskonut, tosin on niitä sellaisia vahinkoja sattunut muillekin. Mutta minulle ei tuollaista satu, eihän?
Onneksi on viikonloppu, voi jättää alkoholinjuomiset muille. Ja huomenna minusta tulee näyttelijä. Eipä olilsi kuuna päivänä uskonut että muitten projekteihin suostun näyttelemään, mutta minkäs teet?
Älkäähän nyt pienet ystäväiseni säikähtäkö, olen oikeasti ihan kiltti. Tänään lupasin että keskiviikon kaltaisia kännejä en vedä kuin kerran vuoden alkupuoliskolla ja kerran loppupuoliskolla. Ja tämä alkupuolisko-valttikortti on jo käytetty, joten se siitä.
Mutta se siitä. Hauskaa taisi olla, joten se on pääasia.
Hello.