Voih voih. Olisi taas pitänyt olla vain ihan hiljaa ja antaa toisen ymmärtää, että kaikki on OK. Tuloksena loukkaantuminen ja luultavasti toinen osapuoli on nyt järjettömän vihainen. Mutta mitä siitä, kohta se leppyy... kai.
Kohta on joulu. Ei vain tunnu yhtän siltä. Eilen koristelin kotia tontuilla. En jaksanut siitäkään innostua, joten koristelu on vähän toispuoleista. Aloitin toisesta päästä rakennusta ja puolessa välissä väsähdin. Toinen puoli jäi koristelematta.
Olisi se vain mukavampaa olla Kalajoella vieläkin. Ei tarvisi kaikkien kanssa ottaa jatkuvasti yhteen täällä kotona. Lauantaina tapeltiin äidinkanssa, tänään Janin kanssa ja mitähän sitä tästä vielä tulee. Joululomaa odotan kauhulla.
Huomenna täytyisi leipoa pipareita. Luultavasti syön taas vain kaiken taikinan ja annan äidin tehdä ne piparit. Mitä sitä turhia vaivautua. On se joulu ensi vuonnakin, mihin se nyt yhtäkkiä katoaisi?
Ärsyttää kun ulkona on kylmä ja pimeää. Olisin lähtenyt lenkille rauhoittumaan, etten paisko tavaroita, mutta ei. Miten lähdet mihinkään kun portailla jäädyt jo jääpalikaksi?
Varsinkin kun pitkikset on kateissa.
Kuinkahan kauan kestäisi jos kävelisi 10 kilometriä keskustaan?