IRC-Galleria

Heräsin viittä vaille kaksitoista. Väsytti. Jani tuhisi siinä vieressä, mutta heräs sitte siihen ku sähköt tuli takas ja stereot alko poksahtelemaan. Sitte siinä vähä aikaa juteltiin ja nukahdettiin taas. Seuraava herätys yhdeltä, ku Jani lähti syömään. Ja sitte nukuttiin taas lisää. Aivot varmaan jo pehmenny kaikesta siitä nukkumisesta.

Katseltiin eilen illalla raketteja. Oli nättiä. Janin naapurissa oli kylässä joitain lapsia. Yksi niistä huusi koko ajan kimeällä lapsenäänellän: "Ammu peehonen, ammu peehonen, ammu nyt peehonen!" Perhoset taisi loppua jo aikaa sitten.

Yölllä litistyin taas seinää vasten. Eipä siis ihme että aamulla väsytti. Mutta ei parane valittaa, syytetään liian kapeaa sänkyä.

Me hankittiin eilen Janin kanssa lapsi.
Vaikka se kyllä oliki Sims 2:sessa.... ;)

Uusivuosi Janilla... Nam. Tultiin just saunasta ja nyt mun prinssini lähti hakemaan jotain juotavaa. Non-alcohol, tietysti.

Kysyin äsken että tykkääkö Jani vielä sitte musta ku rupsahdan. Kuulemma tykkää. Tai mistä se sen tietää, tykkääkö vai ei, ku en oo vielä rupsahtanu.... kovin pahasti.

Rakastan.

Hmmmm. Olipas se taas mielenkiintoista.

Eilen aamulla pakkasin kassini ja nousin linja-autoon, jossa Jani odotti jo. Matkustimme yhdessä puoli päivää, jotta pääsisin Kalajoelle kahdeksi tunniksi kouluun. Noh, matka sujui oikein hyvin, kunnes Ylivieskassa nousimme linja-autoon joka lähti Kalajokea kohti. Tämä tampiokuski oli SEITSEMÄNTOISTA MINUUTTIA MYÖHÄSSÄ AIKATAULUSTA! Eli olin automaattisesti myöhässä tunnilta.

Noh, tästä takaiskusta lannistumattomana kävelimme hurjaa vauhtia siltaa pitkin ylitse jäätyvän Kalajoen. Sillan toisessa päässä, ehkä noin sadan metrin päässä koulustani, luokkatoverini Hinni tulee vastaan ja ilmoittaa, että koulua ei ole. Matematiikan tunnit on peruttu. NOUUUUU!!!

Pienen esittelyn jälkeen, olihan tämä Hinnin ja Janin ensimmäinen tapaaminen, suuntasimme iloisina asuntolaan. Siellä tapahtui pieni jolulahjojen vaihto (eli minä annoin ja muut ottivat). Kävimme Janin kanssa ensimmäisillä oikeilla treffeillä, pizzalla! Romanttista tunnelmaa häiritsi kovasti känninen äijä, joka halusi suureen ääneen huutaa kaikille ja ilmoittaa olemassaolostaan.

Ilta huipentui mukavasti kouluni joulujuhlaan, jossa minulle ja muille luovutettiin opintokortit. Omani näytti oikein loistavalta, muutama vitonenkin oli kapsahtanut todistukseen. Kivaa. :)

Ja tästä päivästä ei ole kerrottavaa, sillä olen nukkunut koko päivän.

No onpas taas. Eilen ei ollut joulutunnelmaa, mutta tänään värkkään ihan onnessani kaikkea. Vaikka kello on vasta vähän yli kaksitoista niin olen ehtinyt
1. paketoida ison kasan lahjoja, ainakin 10...
2. kirjoittanut ison kasan joulukortteja kavereille.
3. huudattanut täysillä joululauluja.
4. tehnyt yhden lahjan valmiiksi.
Seuraavaksi ajattelin nukkua vähän. :D

On se kumma ku ei edes yöllä saa nukuttua. Ensin veli ja isä katsoo jotain elokuvaa puolille öin, äänet mahdollisimman isolla. Minun "onnekseni" olohuone ja televisio on ihan siinä oman huoneen vieressä..... Aaaa!!! Ja sitten kun ne lopulta lopettaa sen television tuijottamisen niin nurkat alkaa paukkumaan. Hirsitalo on siitä kiva että talvipakkasilla hirret kutistuu ja laskeutuu ja siitä kuuluu semmoinen kiva poksahtelu. Ja tietysti se ääni kuuluu juuri silloin kun sitä yrittää nukkua! Ja vain ja ainoastaan minun huoneessani!

Mutta nyt kun täällä on suht hiljaista niin voisi vetäytyä nukkumaan omaan kammioonsa.

---

> Tuonne suuntaan.

Voih voih. Olisi taas pitänyt olla vain ihan hiljaa ja antaa toisen ymmärtää, että kaikki on OK. Tuloksena loukkaantuminen ja luultavasti toinen osapuoli on nyt järjettömän vihainen. Mutta mitä siitä, kohta se leppyy... kai.

Kohta on joulu. Ei vain tunnu yhtän siltä. Eilen koristelin kotia tontuilla. En jaksanut siitäkään innostua, joten koristelu on vähän toispuoleista. Aloitin toisesta päästä rakennusta ja puolessa välissä väsähdin. Toinen puoli jäi koristelematta.

Olisi se vain mukavampaa olla Kalajoella vieläkin. Ei tarvisi kaikkien kanssa ottaa jatkuvasti yhteen täällä kotona. Lauantaina tapeltiin äidinkanssa, tänään Janin kanssa ja mitähän sitä tästä vielä tulee. Joululomaa odotan kauhulla.

Huomenna täytyisi leipoa pipareita. Luultavasti syön taas vain kaiken taikinan ja annan äidin tehdä ne piparit. Mitä sitä turhia vaivautua. On se joulu ensi vuonnakin, mihin se nyt yhtäkkiä katoaisi?

Ärsyttää kun ulkona on kylmä ja pimeää. Olisin lähtenyt lenkille rauhoittumaan, etten paisko tavaroita, mutta ei. Miten lähdet mihinkään kun portailla jäädyt jo jääpalikaksi?
Varsinkin kun pitkikset on kateissa.

Kuinkahan kauan kestäisi jos kävelisi 10 kilometriä keskustaan?