Kun kävelee tarpeeksi kauas, katsomatta taakseen
Huomaa unohtaneensa ajan, tien entiseen
Kulkiessaan eteenpäin, kevyt tunne valtaa sisimmän
Yhä kauemmas todellisuudesta, auttaa unohtamaan elämän
En tahdo, että herätät minut tänään
En tahdo enää palata takaisin
Vihdoin, kun on hyvä olla
Rikkoudun pieniin palasiin
Auttaisit minua irrottautumaan, olemaan vain tässä
Jotta unohtaisin sen pienen äänen, syvällä ihmisessä
Miksei oltaisi ihan vain hetki, paikallaan, aloillamme
Loisimme maailmasta mielikuvan, toteuttaisimme unelmamme
Entä jos tahdon huutaa
Tai istua vain hiljaa
Entä jos en tahdo kuulla
Vaan olla ja hengittää ilmaa
En voi tehdä elämästä unelmaa, rikkinäisin palasin
En tahdo avata silmiäni, en tahdo tulla takaisin