Erään kerran kävelin tietä,missä paha ei koskaan kulkenut,eikä se tielleni päässyt.
Se oli valaistu tieni parempaan. Niin kuin eilisen se muistan, mutta kaukana se nyt on.
Ei se enään valaistuna loista. En sitä silloin yksin kulkenut... En olisi yksin jaksanut.
Missä nyt olen? En enään näe tien päähän... Olen eksynyt.
Ei tätä kujaa kartalta löydy... Miten pääsen pois? Loiste sammui ympäriltäni ja jäin yksin.
Jään makaamaan maahan. Allani vain mureneva savi...
En tiedä mitä odotan,mutta odotan silti.