Tulla luokses voisin,jos joku siishen mahdollisuuden antaisi.
Haluaisin vielä apuasi huutaa niin,että kuulisit sen ja luokseni tulusit lentäen.
Apua taivaista toisit ja luokses vielä jäädä voisin.
Sen viimeisen kerran jos vielä voisit,niin avunhan minulle toisit?
Toisit sen uskon ja voiman päiville elää ilman sinua, ja ilman olla sitä toivoa.
Toivon saisin unista. Unista joissa kertoisit sinun minut näkeväsi tulevaisuuden toivossa.
Toivossa uskoa ja luotaa,toivossa rakkauden ja unohtaa...
Kertoisitko minulle miten kulkea tie julma?
Kertoisitko,miten joskus kertoa se sulle?
kertoisitko vielä sen miten takaisin sinut saisin ja miten ajan takaisin kelaisin,etten
sinua menettää joutuisi?
Vaikken pääsyt viimeiselle tiesi saatollesi,niin kuljethan vielä siinä vierelläni,missä
taival raskain on ja ilman siipiä minä avuton?
Ja voisitko vielä kertoa sen ystäväni,että kuulet minua ja etkä anna mitään tapahtua eikä
minkään sattuvan sinua.
Sydämmessäni sinä kuljet ja sielä on sinulle oma pakkasi.
Ja sielä sinä pysytkin,vakka vierellesi tahtoisin,enkä kummimkan sinne pääse vaikkka
hautautuisin tuskani taakse,ja sinne yrittää toivoisin,mutten pääse...
Anna anteeksi,ettet sanojani tänään kuullut ja etten tullut.
Mutta toivottavasti ne vielä kuulet tuulten. Ja anteeksi vielä minulle antaa,
muttakun ei voi unohtaa...
Sinua Heikki muistaen: Mirka
