Hän on juuri sellainen mies
Josta kuulet
Joka jättää perheensä
Pakenee helposti
He eivät koskaan nähneet merkkejä
Hän ei koskaan sanonut sanaakaan
Hän ei kestänyt enää päivääkään
Kanna minut rantaviivalle
Hautaa minut hiekkaan
Taluta minut halki veden
Ja ehkäpä ymmärrät
Kun kivi
Jonka alla ryömit
Nostetaan harteiltasi
Kun pilvi joka sataa
pääsi yllä
katoaa
Ääni jonka kuulet
On onttojen vuosien sortuminen
Hän ei ole sellainen tyttö
Josta kuulet
Hän ei koskaan halua toista
Jota ilman ei selviä
Hän antaa sinulle kaikki merkit
Hän kertoo sinulle kaiken
Sitten kääntyy ja kävelee pois
Kanna minut rantaviivalle
Hautaa minut hiekkaan
Taluta minut halki veden
Ja ehkäpä ymmärrät
Kun kivi
Jonka alla ryömit
Nostetaan harteiltasi
Kun pilvi joka sataa
pääsi yllä
katoaa
Ääni jonka kuulet
On onttojen vuosien sortuminen.
Dream Theater - Hollow Years
Uusimmat blogimerkinnät
- Mietelause: 13.10.
- Simputuksesta ja hajotuksesta... 13.10.
- Väre 30.06.
- Succubus 20.03.
- A Melody Through The Fog 31.01.
- Now Playing: "Polly - Rattikelkkailu tal... 25.01.
- Bondage 08.01.
- Kreationismi-Evolutionismi 29.11.
- Ontot vuodet 23.07.
- Kuljen Vierelläsi 23.07.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (1)
- ▶ 2008 (8)
-
▼
2007 (19)
- ▶ joulukuu 2007 (2)
- ▶ marraskuu 2007 (1)
- ▶ heinäkuu 2007 (4)
- ▶ kesäkuu 2007 (1)
- ▶ toukokuu 2007 (3)
- ▶ huhtikuu 2007 (5)
- ▶ maaliskuu 2007 (3)
- ▶ 2006 (14)