IRC-Galleria

Täällä saa onneksi sanoa mitä vain kun kukaan ei kuitenkaan lue... *angst!*

Koska Messenger kieltäytyy toista päivää putkeen toimimasta juuri minulla (pikkuveljellä toimii kyllä, vaikka ei edes kone hänen ole, niin!) niin on hyvää aikaa kirjoitella tänne ajatuksenvirtaansa.

Osallistuin englannin kieliseen kirjoituskilpailuun mutta topicit elikkä aiheet ottivat päähän niin raskaalla kädellä että päädyin rustaamaan 500- sanaisen eepoksen siitä kuinka huonosti olivat pirulaiset toteuttaneet tämänkin kilvan. Mitähän muuta oli opettaja keksinyt tehdä tekstille kuin hävittää sen. Liikaa olisikin ollut pyydetty lapun palautus häneltä.

Eilen tuli tehtyä varmaan jonkinlainen henkilökohtainen ennätys kun havahduin siihen kylmään tosiasiaan että täytyyhän ne korvaavat tehtävätkin tehdä ja palauttaa. Kylmästi iski tuuli ikkunaan kun harmaassa huoneessani, harmaalla tietokoneellani istuen ja harmaita ajatuksia pohtien kirjoitin harmaasta taloudesta.

Jottei aivan ahdistaisi pientä ihmistä kun tätä lukee oikean elämän puuttuessa niin muistanpa positiivisiakin asioita elämästäni. Maalasin taulun ja sitä kehuttiin. Se oli melko kivaa. Tuli myös puhuttua asioita halki kuvausryhmän kanssa ja ilma puhdistui silmissä! (Ja nenässä. JA korvissa myös.) Täytyy sanoa, että on hankala huomata oikeaa arvostusta kun siihen ei ole tottunut keskittymään.

Sehän on maailmassa vikana että ei yksilölle tule kukaan kertomaan että minä arvostan sinua ennenkuin tämä on jo maan mullassa ja sitten pidetään tilaisuuksia ja juodaan kahvit ja sanotaan että sääli, hyvä veikko oli hän. Eli jos siellä jossain arvostatte aidosti jotain ihmistä jostain syystä, oli se hänen tapansa pitää huolta oraalihygieniastaan ettei purukalusto suorastaan lemua tai se, että hän nyt sattui hyppäämään teille tarkoitetun valopallon eteen (katsokaa hyvät ihmiset Star Wreck!) niin kertokaa se hänelle!(ja Jos helmiä kyynelet ois ja Naurava kulkuri ja muita Kuselan uudelleentuottamia hittejä) Yritän muistaa itsekin mainita jos se yksi tyyppi sieltä kesältä -98 joka lainasi rahat kahviin sattuisi tulemaan vastaan että hieno homma oli!

Ja mikäli tänne asti olette saaneet selviydyttyä ilman että kuin viekkaat varkaat hyppäsitte lauseiden ylitse niin onnittelen siitä saavutuksesta. Mutta jos ryhtyisin listaamaan tännekin kaikkea mitä vain päässäni sattuu milloinkin liikkumaan niin se tuottaisi hankaluuksia kahdestakin syystä. Ensinnäkin, kenenkään mielenkiinto ei varmaankaan riittäisi ja toiseksi, joutuisin varmasti edesvastuuseen useasta sanomastani asiasta. Olen huomannut että eräät ihmiset eivät tykkää tulla kehutuiksi ja toiset taas vierastavat haleja vaikka yhteisöissä nimenomaan lukee että minua saa halata! Mikä on järki tässäkin, kysyn vain! (ja vieläpä ilman kysymysmerkkiä!)

Näin tältä erää, mutta ainahan noita jälkikirjoituksia voi lisätä. :)

Täytyy muistuttaa itseään jostain, ottaa itseään niskasta kiinni ja ravistaa.
Aina ei tunnu siltä että omat periaatteet ovat oikeita tai helppoja noudattaa mutta myöhemmin, mikäli siitä selviää, on taas sen verran vahvempi.




Näin ainakin haluan uskoa.




Tänään teki taas tiukkaa...