IRC-Galleria

Having a girlfriend has been in high regard over the years, mostly but not entirely among guys. It is said taht anyone can get one, so let's go over some basics in training her.

The first thing you need to be aware of is girlfriends are highly self-aware(opettajan ehdotus "self-conscious"). This is why it is advised not to keep more than one at a time. If you place multiple girlfriends in an enclosed place(tarkoitin kyllä space, mutta ei ole väärinkään), such as an apartment, chaos is likely to ensue.

Patience is a virtue when raising a girlfriend. If an adopted girlfriend had a long-time relationship with the previous trainer, adapting can take some time in a new environment.

A girlfriend's behaviour can be hard to predict even after months of mutual interaction. Make sure not to get sloppy with the training process even though it might seem safe to let her out to the garden on her own.

The importance of proper feeding cannot be stressed enough. Make sure the girlfriend's diet is balanced. Chocolate can be used as a treat and motivation when teaching tricks. To wrap things up, choose your girlfriend based on your skills as a trainer. In general, girlfriends taken from shelters need a lot of loving care to restore their trust in (a) man.

I wish good luck to anyone to take on the challenge.

---

Tämä olisi jatkunut ja jatkunut mutta menin jo yli sanamäärässä... >.<

Tässä huussissa istuskellessani muistin jotain outoa. Istuin Ruotsissa matkatessanikin huussissa. Tämä ei tosin ollut se pääasia vaan se, mitä näin siellä seinässä. Siinä oli kiinnitettynä kyltti jossa oli jotain arabialaista kirjoitusta(arvaisin että arabiaa) ja havainnollistava kuvasarja. Ekassa kuvassa oli vessanpönttö ja nainen joka seisoi pytyn päällä sen reunojen varassa pystyssä ja äkisti. Kuvan päällä oli henkselit. Sen vieressä oli toinen kuva jossa sama nainen istui pytyllä ja äkisti, mutta hymyillen.
Kyltissä kai selitettiin ystävällisesti että veeseehuussi ei ollut näköalatasanne vaan siellä vietetään istuntoja seisokkien sijaan. On mahtanut pyöriä monenlaista senkin kyltin suunnittelijan päässä. Harmi ettei sattunut kameraa mukaan, olisi takuuvarmasti päätynyt päivän kuvaksi galleriaan sellainen vessahuumori.

Tein tässä YO-vihkon puoliksi aamupalalla, puoliksi hyppytunnilla kotona käydessäni. Mitähän tuli tuherrettua? Aihekin taas niin hieno: How to train a girlfriend. Jos löytyy halukkaita testaamaan teoriaani niin jättäkää kommenttia ja varatkaa galleriaan edustava kuva itsestänne, minähän olen tunnetusti ubër-pinnallinen.

Edistystä tapahtui siinä mielessä että saatiin treeniajat koulun musiikkistudiosta bändille.

Se on hienoa.

Opethiakin treenattiin välissä.

Sekin oli hienoa.

Syysmasennus alkaa kaiketi painaa päälle fiiliksestä päätellen, mutta hevarina sekin kaiketi on sitte positiivista? O.ô

Täällä saa onneksi sanoa mitä vain kun kukaan ei kuitenkaan lue... *angst!*

Koska Messenger kieltäytyy toista päivää putkeen toimimasta juuri minulla (pikkuveljellä toimii kyllä, vaikka ei edes kone hänen ole, niin!) niin on hyvää aikaa kirjoitella tänne ajatuksenvirtaansa.

Osallistuin englannin kieliseen kirjoituskilpailuun mutta topicit elikkä aiheet ottivat päähän niin raskaalla kädellä että päädyin rustaamaan 500- sanaisen eepoksen siitä kuinka huonosti olivat pirulaiset toteuttaneet tämänkin kilvan. Mitähän muuta oli opettaja keksinyt tehdä tekstille kuin hävittää sen. Liikaa olisikin ollut pyydetty lapun palautus häneltä.

Eilen tuli tehtyä varmaan jonkinlainen henkilökohtainen ennätys kun havahduin siihen kylmään tosiasiaan että täytyyhän ne korvaavat tehtävätkin tehdä ja palauttaa. Kylmästi iski tuuli ikkunaan kun harmaassa huoneessani, harmaalla tietokoneellani istuen ja harmaita ajatuksia pohtien kirjoitin harmaasta taloudesta.

Jottei aivan ahdistaisi pientä ihmistä kun tätä lukee oikean elämän puuttuessa niin muistanpa positiivisiakin asioita elämästäni. Maalasin taulun ja sitä kehuttiin. Se oli melko kivaa. Tuli myös puhuttua asioita halki kuvausryhmän kanssa ja ilma puhdistui silmissä! (Ja nenässä. JA korvissa myös.) Täytyy sanoa, että on hankala huomata oikeaa arvostusta kun siihen ei ole tottunut keskittymään.

Sehän on maailmassa vikana että ei yksilölle tule kukaan kertomaan että minä arvostan sinua ennenkuin tämä on jo maan mullassa ja sitten pidetään tilaisuuksia ja juodaan kahvit ja sanotaan että sääli, hyvä veikko oli hän. Eli jos siellä jossain arvostatte aidosti jotain ihmistä jostain syystä, oli se hänen tapansa pitää huolta oraalihygieniastaan ettei purukalusto suorastaan lemua tai se, että hän nyt sattui hyppäämään teille tarkoitetun valopallon eteen (katsokaa hyvät ihmiset Star Wreck!) niin kertokaa se hänelle!(ja Jos helmiä kyynelet ois ja Naurava kulkuri ja muita Kuselan uudelleentuottamia hittejä) Yritän muistaa itsekin mainita jos se yksi tyyppi sieltä kesältä -98 joka lainasi rahat kahviin sattuisi tulemaan vastaan että hieno homma oli!

Ja mikäli tänne asti olette saaneet selviydyttyä ilman että kuin viekkaat varkaat hyppäsitte lauseiden ylitse niin onnittelen siitä saavutuksesta. Mutta jos ryhtyisin listaamaan tännekin kaikkea mitä vain päässäni sattuu milloinkin liikkumaan niin se tuottaisi hankaluuksia kahdestakin syystä. Ensinnäkin, kenenkään mielenkiinto ei varmaankaan riittäisi ja toiseksi, joutuisin varmasti edesvastuuseen useasta sanomastani asiasta. Olen huomannut että eräät ihmiset eivät tykkää tulla kehutuiksi ja toiset taas vierastavat haleja vaikka yhteisöissä nimenomaan lukee että minua saa halata! Mikä on järki tässäkin, kysyn vain! (ja vieläpä ilman kysymysmerkkiä!)

Näin tältä erää, mutta ainahan noita jälkikirjoituksia voi lisätä. :)

Täytyy muistuttaa itseään jostain, ottaa itseään niskasta kiinni ja ravistaa.
Aina ei tunnu siltä että omat periaatteet ovat oikeita tai helppoja noudattaa mutta myöhemmin, mikäli siitä selviää, on taas sen verran vahvempi.




Näin ainakin haluan uskoa.




Tänään teki taas tiukkaa...