Tunsin kuinka yksinäisyys viilsi sisimpääni, kuin terävä veitsi.
Tuuli puhalsi hiljaa ja oli täydellisen hiljaista. Ilma oli kylmä ja
hengittäessäni hengitykseni höyrysi. Pimeys oli langennut
kaiken ylle. Istuin yksin ja katsoin kaukaisuuteen. Mietin
menneisyyttä, kunnes totesin, että ei siinä ole muistelemista.
Se on mennyttä, eikä tapahtuneita asioita voi tehdä toisiksi.
Tähdet loistivat tummalla taivaalla erittäin kirkkaasti. Kadehdin
niitä, koska niillä oli monta ystävää, jotka eivät ikinä poistuisi
paikoiltaan ennen kuin kuolisivat..
lallallaaa!!