IRC-Galleria

Äsken lukeneeni mielipide kirjoitelman jälkeen tuli kaipuu joten muisto puhe tähän väliin:

Rakkaat kohtalotoverit. Kiitos kauniista vuosista yhdessä siinä perkeleen rakennuksessa, kiitos mahtamvista kokemuksista 8 vuoden takaa. Nyt tuntuu pahalle kun muistan teidän lasittuneet silmänne vailla tunnetta pois pääsystä kun he veivät minut aina kotiin, 8 vuotta katsoin niitä seiniä, jokaisella oli oma tarinansa, niiden edessä oli tehty ja tapahtunut paljon, ne käytävät olivat suoneni ne rakennus oli lihani ja se huone oli sieluni, 8 vuotta kokeita ja kliseisiä kysymyksiä jotka toistavat itseään kiertäen kehää tuloksetta, mutta ikuisesti sen muistaa... "juo tämä, niele nämä, kokeile tuota, tämä myös, ethän unohda niitä?" 8 vuotta ja kolme terapeuttia lopettaa kun toteavat minut liian hankalaksi, he kaikki olivat samanlaisia, en antanut heille vastauskia, sen sijaan leikin heidän kanssaan ja piirsin, oikeastaan piirsin sen 8 vuotta koko ajan, 18 kuvaa päivässä oli ennätys, yhdestä kynästä tuli onnen amuletti, koska sitä terotettiin koko ajan (molemmista päistä) lopulta se oli niin pieni, että sitä ei voinut terottaa. 8 vuotta oli kulunut, päivä jatkoi rutiinia, kunnes lopulta, he sanoivat: "ei sussa kyllä nyt varsinaista vikaa ole, mutta toivoton tapaus, ei tartte enää tulla tänne"
Toivottavasti voite hyvin, koittakaa pärjätä ja koettakaa nähdä sen usvan läpi tulevaisuuteen toivosta.

R.I.P.

Vaikka päivä päivältä kaikki näyttäisi synkemmältä ja muutut sen mukana, sinun tulee huomata asian valoisa puoli. Et ole ainakaan juttunut paikoillesi ja hommasta on aina vara parantaa, paitsi jos nyt tykkäät tilanteesta ja se on rakentavaa mielestäsi, niin mikäs siinä, itse alan seuraavaksi opettelemaan virkkaamista ja tulitikkutalojen rakentamista, elämä hymyilee :)

No niin...

se jyräs meitin... sitä on mun kynsissä...

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!

VIEKÄÄ SE MUSTA KYNSILAKKA POIS!!!! SE KUTSUU MUA!!!!!!

Yes yes kahden vuorokauden aikana on tapahtunut paljon... No se ei liity mitenkään varsinaisesti asiaan, mutta totesin, että kipu on luonamme hyvässä ja pahassa. Kun haluamme satuttaa muita ihmisiä kipu luo kättemme työtä kuin kynä paperille värittäen sen uria. Kun taas haluamme hyvää, syntyy erillaisia kipuja, pelko menettämisestä, siitä milloin näkee seuraavan kerran ja siitä että pelkää toisen puolesta, se kuorii meitä henkisesti ja joidenkin kohdalla fyysisesti, aika kaunista. Kun toivomme hyvää, mutta emme ole varmoja onko se oikein teemme hallaa itsellemme kun tiedät toisen pitävän siitä, mutta tosiaan, sinä et tiedä haluatko sinä sitä. Tämä suorastaan jyrsii aivolohkoasi kuin vesikauhuinen minkki. Sitten kun haluat toisen luulevan että kaiken mahdolliseksi murskaat hänet vain oman huvin vuoksi jotta saisit siitä mielihyvää ja nautintoa, vai kenties etstkö sitä nautintoa siinä vaiheessa kun uhria ei ole satutettu? satutatko häntä nautinnon takia? Ja heität tyhjän kuoren pois, kun se on tyhjä? Vai saitko muuten vain tarpeeksesi?

Tämä ei liity mitenkään asiaan, mutta tämä kaiki kävi sekunnissa mielessäni kun tänään illalla noin klo. 14:00 koko ruumiini käytiin läpi veitsen terällä viiltäen ihoani pitkin, voisin sanoa että olo oli aika eroottinen ja mietin sitäkin, että miltä neulahoito oikein mahtaisi tuntua tämän rinnalla.

P.S.
Se kutitti alaselän kyljistä aivan helvetisti, mutta sitä ei kenellekkään myönnetä koska minä en kutia.

Rakas ihmiskunta:

Ottakaa rakkauteni teitä kohtaa lämpimästi, sillä halaukseni on melko kylmä. Pimitätte minulta asioita, jotka kuuluvat minulle, puhutte minusta joka kuuluu minulle, teette asioita jotka kuuluvat minulle... Ja kaiksita pahinta on se, että te luulette että en tiedä, luulette minua täysin idiootiksi ja asiasta piittaamattomaksi, jolle voi sanoa mitä vain ja käskeä tekemään. En ole yhteistyöhaluinen asian suhten, tahdon enemmän kunnioitusta ja luottamusta, mutta te vain pidätte minua friikkinä ja epäluotettava-taustaisena. Saatanan Juudakset! kattoka peiliin ja huomatkaa että kukaan ei ole pulmunen (toiset vaan vähän vähemmän kylläkin...) joten mitä tässä enä jaarittelemaan, moikkaan teitä kyllä ystävällisesti, muta ajatukseni on kylmä ja paha tahtova. Joten arvon rakas ihmiskunta, pussatka mun karvasta persettä ja painukaan äitimaan syvään rakoon ja tukehtukaa sinne keskenänne, ennen kun teen jotain pahempaa.

Hei sinä siellä jossain tuonpuoleisessa. Möhköfantti kuittaa täältä muumipeikon komerosta, että nyt mustekalat ovat 40% alennuksessa kiitos myyräkuumeisen Samu Sirkan lahjoneen Karvanasun. Mutta se ei peitä maailman tosiseikkaa että kalteva torni on suorassa. AIVAN OIKEIN maailma on vain vinossa sillä kuka nyt suoraa haluaisi, vino se täytyy olla ja mitä käyrempi sen parempi HK sininen totta kai, mitä jos se olisikin vihreä kuten kainalokarvasi? Älä kiellä! Värjäsit ne isäsi ripsivärillä senkin monsuunikiihdyttimen-jatkovarren-karvanoppa, tämä on ikuinen kohtalosi lääpiä voitelurasvaa naamallesi muhahahaa!

---

Toivottavasti kaikki uhrit (niin humanoidit kuin eläimetkin) saitte pysyviä traumoja saadessanne tämän viestinne, sillä teidän aikanne on koittanut senkin alkulimat. Lölykää tiehenne siitä ja antakaa neron jatkaa suurta valistustaan tässä karvattomassa maailmassa.

Pääsin tänään ensikertaa uudelle työmaalleni, HULLUJENHUONE! Vittu! Voiko parempaa paikkaa olla?! :D

Joka aamu täytyy herätä klo. 5:00 että kerkeän klo. 7:00 töihin, mutta se on sen arvoista, sillä tunnen oloni kotoisaksi siellä, ne huudot ja pitkät käytävät, varsinkin varastokäytävät ja sektorikäytävät aaahhhhh......

Paras työmaa ikinä<333

Panin tossa eilen illalla 95:sta.

Kun 98 oli liian kallista XD

(vitun pervot)

Ewery body die die die die!!!
And let me play some warcraft!!!
And do not say nothing for me!!!