IRC-Galleria

HAH! 50 kakaraa ovat murskanneet polveni, vieneet yöuneni (joita ei muutenkaan ole) tuhonneet niskani, polttaneet auringossa, laittaneet oksentamaan, hyppineet päällä, roikkuneet yhtäaikaa, heittäneet palloilla päin, lyöneet, potkineet, raapineet ja melkein purreet. Kaikki tämä silkasta rakkaudesta, olen heille paras lastenhoitaja ja samalla oikeaoppisin esikuva malli.

-"JANI TUU MEIJÄN KAA!!!"

-"Ettekö voisi leikkiä välillä vaikka Jennin kanssa?"

-"Ei"

-"No miksi?"

(kaikki yhteen ääneen) "Koska sä olet paras hoitaja!"

Mitäpä tuohon voi sanoa enempää, töihin vain sitten ;D

NE YMMÄRTÄÄ MUA HAAA-HA-HAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!

Rörh... Tiistaista asti sairaslomalla polven takia... Liika liikkuminen kielletty sanoivat, töihin ei saa mennä koska muuten vakuutukset eivät korvaa lisäongelmia... ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!!!!!!!!!! JANI HALUAA TEHDÄ TÖITÄ, JOTAIN TEKEMISTÄ, NÄMÄ PERKELEEN SAMAT SEINÄT TEKEE MUT HULLUKSI!!!!!!!! MÄ TÄRISEN MUHAHAHAAA MÄ-HÄHÄHÄ-N TÄRISEEEEEEEENNNNN MUHAHAHAHAAAA!!!! KAIKKI VELLOO WIIIIIIIIIIIIII!!!!!!!!!! EI JÄRJEN HÄIVÄÄKÄN RAHAHAHAAAA!!!!!!!! Miekat, kirveet ja veitset... en yletä niihin, ne ovat liian kaukana... JOKU AUTTAKAA MUA!!!!!!!!! LIHAAAAAAAAAAA!!!!!!!!! KÄDESSÄ ON LIHAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!! POIS POIS POIS!!!!!!!!!!

Land of the dead, paikka vailla vertaa, maa jossa voit kävellä pitkin usvaisia katuja kuun valossa kaiken rauhallisuuden keskellä, näet kaiken raunioituneen ja tiedät, että siellä on ollut elämää. Land of the dead, paikka, jossa eksyneet sielut kulkevat etsien tietään hylätyllä maalla, saamatta mielenrauhaa päämäärästään. Land of the dead, kylmyyden lapset imevät lämmön elävistä pala palalta routaisella nummella, jättäen jäljen menneisyydestä ja antaen lahjaksi sisarkunnan eri näkökulmaisen ajatusmaailman iänkaikisesta nälästä ja päättymättömästä vaelluksesta. Land of the dead, näet kotisi edessäsi, kotisi ei näe sinua enää, ole muukalainen tässä maailmassa uuden perheesi kanssa. Land of the dead, ihosi ei enää kukoista, ihosi ei enää ole tuore, ihosi on nyt iänkaikinen ja mätä, kuin mielesi. Land of the dead, Multa on uusi kotisi, liha on innoituksesi, veri on tahtosi, elämä on menneisyytesi, kuolema on toivosi. Land of the dead, maa vailla huolia, vailla pahaa, vailla ylpeyttä. Land of the dead, Ota käteni, se on valtasi, ota jalkani, se on tiesi, ota selkäni, se on lujuutesi, ota pääni, se on uskosi, ota vatsani, se on alkusi. Land of the dead, tiesi totuuteen, vailla valhetta. Land of the dead, turvapaikkasi.

KIROTTU IHMISKUNTA! KUOLLEET, NOUSKAA UNESTANNE JA TUHOTKAA HALVENTAVA MENNEISYYTENNE JÄLJITELMÄT MAAN PÄÄLTÄ JA OTTAKAA PAIKKANNE TAKAISIN MAAN AIKAISEMPINA HALLITSIJOINA, NÄYTTÄKÄÄ HEILLE MITÄ ON KÄVELLÄ MAAN PÄÄLLÄ!!!

Kuusankosken teatterifestivaalit odottavat huomenna koko viikonloppuista esityskaarta, kai se Halonen taas tulee katsomaan esitystä kuten viimevuonna :P se on aika suuri kunnia kun kuulemma n. 1000 teatterin joukosta valitaan ja toinen kerta peräkkäin :D Mutta meille sanottiin ja kuten sen hyvin tiedän "tämä ei ole palkinto, te menette sinne kärsimään" sielä on erittäin kiireinen aikataulu ja kireä tunnelma jopa, mutta loppupanos on ikimuistoinen, puhumattakaan siitä lavasta aahhh.... Mutta parasta on se, kun sunnuntain pimeinä tunteina palaan salaiseen piilopaikkaani sänkyni alle, aamu sarastaa ja tuomiopäivä on saapunut... SYNTYMÄPÄIVÄÄ-HÄÄ-HÄÄÄ-HÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!! Vuosi takana ja kuolema askeleen edessä :) voiko paremmin mennä :D

WOHOOOOO!!! Oikein hyvä olo! Kun herään nyt sängyltäni pirteänä (puhelinsoittoon...) ja muistelen eilisiä tapahtumia, voin olla helvetin ylpeä taas kerran saavutuksista. Ensiksi Päivä alkaa Teatteri treeneillä, juosten mäkiä ja portaita ylös ja alas alkulämpäksi. Seuraavaksi itse esiintyminen, juostaan taas mäkiä ylös ja alas, kun ohjaajat eivät ole tyytyväisiä suoritukseen, tai haluavat muuttaa jotain :D Lopulta treenit ovat ohi ja kotiin suihkuun... No ei tilannetta voi siihen jättää joten tulipa päähän pisto lähteä kävelemään Maskuun :D ja siellä selainen lenkki mutta sain Miran puhelimella ja hänen avustuksellaan opasti minut Maskusta Nousiaisiin ja takaisin (sellaiset vaivaiset 11 kilometriä tosin mutta oikein mukava reitti) Kun päästiin takaisin lähtöviivalle olo oli mitä mainioin ja aurinko oli kadonnut näköpiiristä, varjot ja pimeys lankesivat taivaan ylle kietoutuen samalal ympäristöön, vapauttaen yön äänet (jumalauta että niitä oli paljon sitten viime kuulemani) Hengellisen paikallaolon ja ajatusten laukkaaminen ympärillämme toi rauhaa ja turvaa rappusilla istuessa, muta lopulta siitäkin oli noustava ja matka johti kohti takaisin harmaata Raisiota... Kotiin päästyäni, energiaa oli kertynyt silkasta innosta ja lopulta se tapahui! Kynä ja paperi kohtasivat toisensa jälleen kerran pitkän tauon jälkeen, luoden yhteistuumin toisilleen koskeuksen nautinnon, ne lipoivat intohimoisesti kätteni kautta luoden uutta elämää koko yön, aamuun asti. Ja noh... kai sitä joskus pitää menä nukkumaan... MUTTA voisin palata mielelläni ajassa taaksepäin kävelyreissun loppumiseen (ei siksi että olisin ollut väsynyt tai muuta vastaavaa) tai piirtämisen hehkuvimpiin fiiliksiin koska vain. Sitä hyvän olon tunnetta ei voi sanoin kuvailla, kun saa jotain aikaiseksi, siinä voi vain sanoa "minä tein sen" se on kuin suklaata läskille lapselle = Tappavan hyvää

No oli siellä vielä yksi juttu minne voisin myös mennä, mutta se on toinen tarina (pakollinen härnäänpä-uteliaita.com)

Mira oli meillä yökylässä päivää ennen hautajaisia,
suuri piristys ennen dramatiikkaa. Inostuttiinpa piirtämään siinä yhdessä vähän innokkaasti, kuvassa ei varsinaisesti ole mitään päätä eikä häntää, mutta se on hieno taideteos muiden oivalustemme seassa. Pienen hetken piirustuslamakauden jälkeen tuntui taivaalliselle, sydän pamppaili tuosta pikkutöhrtämisestä, suoraan sanottuna elämäneliksiiriä. Kyllähän me muutakin siinä töherrettiin, mutta tämä oli työ johon santsasimme aikaa, kiitos sinulle Mira<3

Hyvästi en sano, koska kukaan ei tiedä tuosta pimeästä laaksosta, ehkä tapaamme taas ja iloita näkemisestämme. Sanon vain näkemiin, jotta tiedän, että näemme taas, uskon ja luotan siihen, en ehkä ollut aina innokas tuleman tapaamaan, mutta ikäväni on sitäkin suurempi, nyt näkemiin Raija Suomi, minun Iso-mummini ja lepää rauhassa.

Inhimilliset tunteet ovat jotenkin virkistäviä muistutamaan kuinka kuolevainen ja haavoittuva ihminen voi olla, jotkin asiat satuttavat ja vahvistavat, jotkut antavat ajatuksia ja mahdollisuuksia, kun näin Pappani ja hänen kaksi veljeään jättävän hyvästit äidilleen, tunsin sympatiaa ja tunteita (joita en sano ääneen) Heitä kohtaan ja useita muita vieraita ajatellen myös.

Kun kävelin hautasaattueen mukana, huomasin muutakin kun ikävöiviä sukulaisia, näin hautoja, paljon hautoja, en ole nähnyt niitä aikoihin niin läheltä, en ole käynyt puhumassa niille, tunsin sen kalman kylmyyden siinä ympäristössä ja lumen sulamisesta johtuen myös sen kosteuden, se tuntui jotenkin kotoisalle, ikävä vanhoihin perinteisiin kaivoi takaraivossa lievästi, pitäisi siis alkaa käydä haudoilla useammin, mutta lakkasin ajattelemasta asiaa, kun arkkua alettiin laskea kuoppaan, tuohon syvyyksien sisäänkäyntiin pois päällisestä maailmasta kukkasten ja ihmisten hyvästelemänä. Tapasin jopa tavallan tietoisesti Bioloogisen Tätini ja lopullinen mielipiteeni hänestä (ennen tätä olin vain kuullut juttuja hänestä) lopullisesti oli = Täys mulkku :D Ämmä on vähän yli 30 ja suusta puuttuu hampaat, ei yhtään pahemmin voi pitää hampaistan huolta, ottaen huomioon millainen hoitotaso on maassamme.

Homma meni hyvin kunnialla loppuun ja siitä ylväästi Harkkoihin ja nyt päivä on pulkassa, nyt minäkin voin levätä rauhassa huomiseen.

"Ole sitten tarkkana siellä liikenteessä, tarkkana kuin porkkana, tarkkana kuin porkkana."
Niin hän minulle aina sanoi.

Jännä tuo hankeen jäätyminen, hyvin jännä jättää kaikki taakseen ja ottaa routa vastaan, oikeen jännä jännä kun on paha olla, mutta jännistä jännin on se, että ne pirulaiset löysivät minut, makasin kuulemma vasta puolituntia hangessa ilman ulkovaateita, se on jännä. Ja veivät vielä baariin rääkättäväksi, oikein ystävän teko, kiitos siitä, vaikka olisin ihan voinut jäädä nukkumankin kun valkoinen peitto oli niin sileä

Kai sitä voisi sanoa kiitos ihmisille jotka noukkivat minut lopuksi tieltä, kiitos, että saan kirota maailmaa ja alkaa katsoa pasilaa :D

Ylpeä isä ja vielä innokkaampi poika

Työ tehtiin klo 4:00 ja nukuin klo 18:00 asti, olin poikki

Jani is Bäck!

Janilla oli kivaa keskellä ei mitään.

Kone pörräsi, verisoiskui, jeggubattery virrrrrtas ja veitset lenteli. Poissa ollessani sivistyksen parissa presidentti oli pysynyt samana ja Matiaksen mukaan lentoauto projekti sujui mallikkaasti.

Jani oppi myös uuden tempun (josta olen aika iloinen muiden puolesta, en omani) "Pistä hellästi ja tee tummempi jälki" juku, isä kertoi että se toimii, no ainakin kuva selässä todistaa sen, täytyy kokeilla seuraavalla kerralla kun joku tulee nalkkiin.

"Poikani, siihen ihan ihon alle riittää, ei se ole välttämätöntä iskea lihaan asit, muuta kuin erikois tilanteissa. Juuri tuolla tavalla, puolet nopeammin ja kivuttomammin."


Koneet säädettiin paremmiksi ja vähän tuunattiin, mutta ikävä kyllä muunnin meni paskaksi... Kaverin mukaan loota ei olisi pääsyt tullista läpi massatilauksena, no täyty viedä sekin korjattavaksi uudelleen ja vähän tuunattavaksi, kuten sanotaan "laillistamaan"

Nyt täytyy jättää ihmisten rääkääminen vähemmälle, mälsää...

<Kuva väritetään ensikerralla erittäin värikkääksi, yllätyin suuresti isän valintaa :D>