IRC-Galleria

WOHOOOOO!!! Oikein hyvä olo! Kun herään nyt sängyltäni pirteänä (puhelinsoittoon...) ja muistelen eilisiä tapahtumia, voin olla helvetin ylpeä taas kerran saavutuksista. Ensiksi Päivä alkaa Teatteri treeneillä, juosten mäkiä ja portaita ylös ja alas alkulämpäksi. Seuraavaksi itse esiintyminen, juostaan taas mäkiä ylös ja alas, kun ohjaajat eivät ole tyytyväisiä suoritukseen, tai haluavat muuttaa jotain :D Lopulta treenit ovat ohi ja kotiin suihkuun... No ei tilannetta voi siihen jättää joten tulipa päähän pisto lähteä kävelemään Maskuun :D ja siellä selainen lenkki mutta sain Miran puhelimella ja hänen avustuksellaan opasti minut Maskusta Nousiaisiin ja takaisin (sellaiset vaivaiset 11 kilometriä tosin mutta oikein mukava reitti) Kun päästiin takaisin lähtöviivalle olo oli mitä mainioin ja aurinko oli kadonnut näköpiiristä, varjot ja pimeys lankesivat taivaan ylle kietoutuen samalal ympäristöön, vapauttaen yön äänet (jumalauta että niitä oli paljon sitten viime kuulemani) Hengellisen paikallaolon ja ajatusten laukkaaminen ympärillämme toi rauhaa ja turvaa rappusilla istuessa, muta lopulta siitäkin oli noustava ja matka johti kohti takaisin harmaata Raisiota... Kotiin päästyäni, energiaa oli kertynyt silkasta innosta ja lopulta se tapahui! Kynä ja paperi kohtasivat toisensa jälleen kerran pitkän tauon jälkeen, luoden yhteistuumin toisilleen koskeuksen nautinnon, ne lipoivat intohimoisesti kätteni kautta luoden uutta elämää koko yön, aamuun asti. Ja noh... kai sitä joskus pitää menä nukkumaan... MUTTA voisin palata mielelläni ajassa taaksepäin kävelyreissun loppumiseen (ei siksi että olisin ollut väsynyt tai muuta vastaavaa) tai piirtämisen hehkuvimpiin fiiliksiin koska vain. Sitä hyvän olon tunnetta ei voi sanoin kuvailla, kun saa jotain aikaiseksi, siinä voi vain sanoa "minä tein sen" se on kuin suklaata läskille lapselle = Tappavan hyvää

No oli siellä vielä yksi juttu minne voisin myös mennä, mutta se on toinen tarina (pakollinen härnäänpä-uteliaita.com)

Mira oli meillä yökylässä päivää ennen hautajaisia,
suuri piristys ennen dramatiikkaa. Inostuttiinpa piirtämään siinä yhdessä vähän innokkaasti, kuvassa ei varsinaisesti ole mitään päätä eikä häntää, mutta se on hieno taideteos muiden oivalustemme seassa. Pienen hetken piirustuslamakauden jälkeen tuntui taivaalliselle, sydän pamppaili tuosta pikkutöhrtämisestä, suoraan sanottuna elämäneliksiiriä. Kyllähän me muutakin siinä töherrettiin, mutta tämä oli työ johon santsasimme aikaa, kiitos sinulle Mira<3

Hyvästi en sano, koska kukaan ei tiedä tuosta pimeästä laaksosta, ehkä tapaamme taas ja iloita näkemisestämme. Sanon vain näkemiin, jotta tiedän, että näemme taas, uskon ja luotan siihen, en ehkä ollut aina innokas tuleman tapaamaan, mutta ikäväni on sitäkin suurempi, nyt näkemiin Raija Suomi, minun Iso-mummini ja lepää rauhassa.

Inhimilliset tunteet ovat jotenkin virkistäviä muistutamaan kuinka kuolevainen ja haavoittuva ihminen voi olla, jotkin asiat satuttavat ja vahvistavat, jotkut antavat ajatuksia ja mahdollisuuksia, kun näin Pappani ja hänen kaksi veljeään jättävän hyvästit äidilleen, tunsin sympatiaa ja tunteita (joita en sano ääneen) Heitä kohtaan ja useita muita vieraita ajatellen myös.

Kun kävelin hautasaattueen mukana, huomasin muutakin kun ikävöiviä sukulaisia, näin hautoja, paljon hautoja, en ole nähnyt niitä aikoihin niin läheltä, en ole käynyt puhumassa niille, tunsin sen kalman kylmyyden siinä ympäristössä ja lumen sulamisesta johtuen myös sen kosteuden, se tuntui jotenkin kotoisalle, ikävä vanhoihin perinteisiin kaivoi takaraivossa lievästi, pitäisi siis alkaa käydä haudoilla useammin, mutta lakkasin ajattelemasta asiaa, kun arkkua alettiin laskea kuoppaan, tuohon syvyyksien sisäänkäyntiin pois päällisestä maailmasta kukkasten ja ihmisten hyvästelemänä. Tapasin jopa tavallan tietoisesti Bioloogisen Tätini ja lopullinen mielipiteeni hänestä (ennen tätä olin vain kuullut juttuja hänestä) lopullisesti oli = Täys mulkku :D Ämmä on vähän yli 30 ja suusta puuttuu hampaat, ei yhtään pahemmin voi pitää hampaistan huolta, ottaen huomioon millainen hoitotaso on maassamme.

Homma meni hyvin kunnialla loppuun ja siitä ylväästi Harkkoihin ja nyt päivä on pulkassa, nyt minäkin voin levätä rauhassa huomiseen.

"Ole sitten tarkkana siellä liikenteessä, tarkkana kuin porkkana, tarkkana kuin porkkana."
Niin hän minulle aina sanoi.

Jännä tuo hankeen jäätyminen, hyvin jännä jättää kaikki taakseen ja ottaa routa vastaan, oikeen jännä jännä kun on paha olla, mutta jännistä jännin on se, että ne pirulaiset löysivät minut, makasin kuulemma vasta puolituntia hangessa ilman ulkovaateita, se on jännä. Ja veivät vielä baariin rääkättäväksi, oikein ystävän teko, kiitos siitä, vaikka olisin ihan voinut jäädä nukkumankin kun valkoinen peitto oli niin sileä

Kai sitä voisi sanoa kiitos ihmisille jotka noukkivat minut lopuksi tieltä, kiitos, että saan kirota maailmaa ja alkaa katsoa pasilaa :D

Ylpeä isä ja vielä innokkaampi poika

Työ tehtiin klo 4:00 ja nukuin klo 18:00 asti, olin poikki

Jani is Bäck!

Janilla oli kivaa keskellä ei mitään.

Kone pörräsi, verisoiskui, jeggubattery virrrrrtas ja veitset lenteli. Poissa ollessani sivistyksen parissa presidentti oli pysynyt samana ja Matiaksen mukaan lentoauto projekti sujui mallikkaasti.

Jani oppi myös uuden tempun (josta olen aika iloinen muiden puolesta, en omani) "Pistä hellästi ja tee tummempi jälki" juku, isä kertoi että se toimii, no ainakin kuva selässä todistaa sen, täytyy kokeilla seuraavalla kerralla kun joku tulee nalkkiin.

"Poikani, siihen ihan ihon alle riittää, ei se ole välttämätöntä iskea lihaan asit, muuta kuin erikois tilanteissa. Juuri tuolla tavalla, puolet nopeammin ja kivuttomammin."


Koneet säädettiin paremmiksi ja vähän tuunattiin, mutta ikävä kyllä muunnin meni paskaksi... Kaverin mukaan loota ei olisi pääsyt tullista läpi massatilauksena, no täyty viedä sekin korjattavaksi uudelleen ja vähän tuunattavaksi, kuten sanotaan "laillistamaan"

Nyt täytyy jättää ihmisten rääkääminen vähemmälle, mälsää...

<Kuva väritetään ensikerralla erittäin värikkääksi, yllätyin suuresti isän valintaa :D>

Jani ei näe nyt vähään aikaan hei hei Jani lähtee huomenna piiloon

Ja täysin aiheesen liitymättä pakolliset linkit jotka eivät liity mitenkään mihinkään, kiitos Tommi kun kuunellutit kaksi vuorokautta niitä minulle


Kiakkokultaa 2008
http://www.youtube.com/watch?v=y_q1UnRYKYE&feature=related

Keppana viimeinen
http://www.youtube.com/watch?v=0T5iPTxDPBI&feature=related

Joo nyt on tosi höntti olo, kivaa oli koko päivä tatuoidessa, nautien kättensä töistä ja sadistisen hurmion täyttäen ajatuskartan... mmm... jeah...

kävin jopa pitkästä aikaa Mäkissä syömässä ja hampurilaisia tuli ahmittua senkin eestä, olin täynnä Röyh... mutta kun se kaikki oli ohi...

Nyt olen yksin kotona, kaikki nukkuvat aivan varmasti, ei ole halua tehdä mitään, en ole iloinen, en surullinen vaikka haluaisin, tekisi säikäyttää joku perusteelisesti, mutta en halua, tekisi mieli tehdä piirustus mutta en halua, haluan jotain nyt heti, mutta en tiedä mikä se on, mikä olisi täyttävää? mitä te teette kun te olette yksin ja te tunnette itsenne täysin tyhjäksi, ontoksi, täysin absoluutisen tyhjyyden tiivistymäksi? Onko se kohtalo ja täytyykö se kestää vain pois? Onko siihen olemassa lääkettä? Onko jokin joka poistaa sen?

100€ kilahti käteen kätteni työstä, mutta se ei tuntunut miltään, se oli vaan vihreän värinen paperin palanen kädessä, moni olisi helvetin iloinen siitä lippusesta, olenko vain tyhmä?

Janottaa niin saatanasti, juon mehua, kurkoa, limsaa, syön mehujäitä, kamala jano koko ajan, tää on yks helvetti

Eikä edes vielä täysikuu...

JANOOO!!!

Vanhojentanssit sujuivat mainiosti viime Torstaina ja Perjantaina, mutta kaikista hartaiten odotettu vanhojenristeily oli MAHTAVA, ei sen lisäksi että tutustuin uusiin ihmisiin tai se että join heidän kanssaan ylpeästi viinaa ja muita taikajuomia. Parasta oli törmätä yhteen parhaimmasta ystävistä joka taas oli viettämässä Abi-risteilyä

-Ooon niiin kännissäää!

-Niin mäkin, missä oot?

-Laival

-Nii mäkin!

-Mikä laiva?

-Silja!

-Ei vittu! Lähtiks se klo 20:15?

-Joo!

-Mis oot?

-Tääl Baaris

-Ei vittu! Nii mäkin!

-JANIIIIIIIII!!!!!

-JUUUSOOOOOO!!!!


Mitäs me siellä sitten, tutustuttiin toistemme ystäviin, mutta Matias oti vähän liikaa loppuillasta joten siitä ei oikein ollut mihinkään. Sen kihlattu halusi humppapuolelle tanssimaan, mutta Matias ei kykene, halua, välitä ja Juuso ei ole oikeen kyseistä tyyppiä ymmärtääkseni, niin kyllähän mie sinne menin :D Ja kivaa olikin. Tanssien ja 10 lasillisen jälkeen palsimme tupakkakoppiin, säälien Matiasta, poika rukka ei kyennyt pitämään edes päätään pystyssä "Ei sylje lattialle!!! Matias sylkee nyt tähän kuppiin" Loppu tulos: Jani kantaa Matiaksen nätisti hyttiin nukkumaan (Markuksen lievällä avustuksella kylläkin) Ja takaisin Baariin tanssimaan ja juomaan. Lähdin myöhemmin vitutuksissani ja laskuhumalasa tanssimaan Tanssimatolla jonkin aikaa ja muutama ihminen tuli katsomaan söheltämistäni, kyllä niitä tuloksia expert tasollla tuli sellaset B ja C cäliltä että kyllä se lihasmuisti on jännä juttu, 5€ ihmiset tällä reissulla maksoivat tanssimisestani ja 2€ siitä että tanssisin heidän kanssaan ;P Mikäs siinä.

Niin ja piti sanomani Sunnuntai-illasta, ne jotka joutuivat hyökkäykseni kohteeksi, syvästi anteeksi (86% Viina ei sovi kaikille ihmisille) Kilahti päässä n. 2 minuutissa ja täystuho oli valmis

Pääsin työskentelemään pienten lasten kanssa koko päivän tehden ystävänpäiväkortteja heidän ilokseen, noiden ihanien mehevien lihapalleroiden kanssa. Nuo pienet teuraseläimet jotka odottavat vuoroaan liukuhihnalla suoraan ruokinnasta pimeään huoneeseen jossa kuuluu kettinkien keinuvaa narinaa... JOTKA MAISTUVAT PARHAIMMALLE FILEROITUNA VALKOISEN MAJONEESIN KANSSA!!! Ei ku häh?! Pienen yleissääntöjen ja kuonokopan käytöopintojen jälkeen pääsin heidän kanssaan tekemisiin ja REPIMÄÄN!!! Siis pyytämään heitä tekemään kortteja avustuksellani (pomon alituisesa tarkkailussa kuitenkin...) Mutta siinä tehdessä ja lasten kanssa jutellessa sain tietää vaika mitä ulottuvuuksia, päärynämehun ja vadelmapiiraan merkityksen ilman höysteitä "JUMALAUTA! Nehän ymmärtää mua!" Opin heiltä paljon uutta ja he oppivat minulta, voisin vaikka myöntää, että kätevää ja sain samalla uuden faniclubin :P Mutta silmäni aukenivat ja loputulos oli se:

"Eihän niitä tarvitse kaikkia syödä, niiden kanssa voi pitää ihan hauskaakin ja vielä jopa nätisti... Ne voi syödä sitten myöhemmin kun ne ovat pulskempia!" ;P

Minä siis rakastan lapsia


P.S.
Tiia! En koskenut yhteenkään niistä, mä pidin lupauksen >;D