maanantaina totesimme ponkkenin kanssa että ei koskaan enää. kaamea olo ja hidas toiminta kertoi krapulasta. onneksi emme olleet ainoat.
ihminen on kummallinen olento kun unohtaa tuon olotilan hetkessä. eilen lähttin sittenmaijan kanssa bailaamaan pulloon. alku illasta ihmettelimme missä kaikki on mutta sieltähän ne saapuivat heti kahentoista jälkeen ja oli jälleen ikimuistoiset bailut :)
tässä mietiskelen että onkohan huomenna taas töissä kunnon morkkis päällä ku se krapula iskee kunnolla.?!?