lueskelin tuossa tänne jättämiäni jälkiä... tässä pari jotka pistivät silmään:
Minä kasvan rakkaudesta,
uteliaisuudesta huomiseen,
nähdäkseni öiset valot,
tunteakseni kätesi ympärilläni,
kiittääkseni rakkaintani,
kasvaakseni onnelliseksi.
Silloin kun en näe,
tiedän, että kaksi sydäntä vielä kohtaa.
Illalla olet lähelläni,
vähintään unissa luonani.
ja...
-> yhtäkkiseltään mietin tänään kun katselin ikkunasta ulos, mietin miksi lähtisin? miksi jättäisn kaiken? miksi menisin? miksi? ja miksi? voi hyvä jumala kun on paha olla ja olla. Tarvitsen sen tuen jonka lauantaina sain. Tarvitsen sitä ymmärtävää ja ihanaa immeistä joka antoi minulle sen pitkän halin ja sanoi "älä itke". Nyt mä taas itken, kuten moneen otteeseen oon jo tänään tehnyt, tarvitsen sen tuen ja olkapään jonka vain sinä voit antaa. En voi sille mitään että itken, kyyneleet vaan vierii poskilleni enkä sen jälkeen niitä voi pysäyttää..
En halua menettää sinua.
muistan tuon illan ja tunteen ja tuntuu siltä kun vasta juuri olisin tuon tekstin kirjoittanut... Nyt itken haipakkaa tahtia kun edes silmäilen tuota tekstiä. Se pitää niin paljon tunteita sisällään.
Taas kerran muistan miksi rakastan.