IRC-Galleria

joo mä kirjotan, tänään ei oikeen oo huvittanu. nukuin jopa työaikana vaikka yölllä tuli nukuttua hyvin. no ei sen puoleen traikkua ollaan tuunattu nyt taas uuteen uskoon ja vittu, siitä tulee hienoin koppi koko läänissä.. näätte ja kuulette sitte lisää ku valmistuupi :D

tänään tekee mieleni tappa kaikki; "oota haen haluikon ja päästän sut päiviltä!". mättää kaikki tai ei ny kaikki mutta kaikki pitäis melkeen tappaa tms. noooh ehkä huomenna olis jo paree päivä.

särkyjäkin oli taas vaihteeks, eikä ne meinannu neljännen 400:sen buranankaan jälkeen helpata, mut nyt vaikuttaa jo paremmalta..

ylihuomisen perästä onkin jo lauantai..

kun sydämensä on kerran antanut, ei sitä pysty ilmankaan olemaan. tai jos jollekkin palan annat, sen palan tuskan kärsit vasta kun tiedät ettei enään ikinä tavata.

- olin itsekäs, olin lapsi, en ymmärtänyt silloin, nyt ymmärrän ja kärsin. Anteeksi Iso D, Anteeksi. -

ajatukseni laukkaavat liian nopeaan tahtiin mielessäni, ajattelen liikaa. ajattelen niitä onnellisia hetkiä ja niitä muutamaa jolloin sinua pelkäsin. Musiikin soidessa taustalla, meidän biisejämme, niitä joita silloin aikoinaan kuunneltiin, silloin kun illat venyiväät autossa istuessa.

Merituuli suolaisen tuoksun
takaa aavojen rannalle tuo
vielä muistan vereni juoksun
kun sä saavuit illoin mun luo
oli rakkautemme silloin nuori niin

Linnut oli kanssa joskus puheenaiheena, niitä oli niin paljon joskus ympärillämme. aivan kylmät väreeet kulkee koko kropassa kun vaan ajattelenkaan noita aikoja, kukaan muu ei voi näitä ymmärtää, kuin me.

Nyt mietin miksi luovutin, olenko siltikin heikko? vaikka vahva yritän olla, nyt tuntuu kuin olisin menettänyt jotakin suurta. En koskaan halunnut siitä kaikesta luopua. Jos vielä olisi mahdollisuus, olisin ehkä onnellinen.

Tuntuu siltä kuin olisin pelkkä kävelevä kysymysmerkki, niin monet ajatukset ja kysymykset pyörivät mielessäni kun yritän etsiä niihin vastauksia. Mikä ylipäätään ajoi minut tähän, muistelemaan? En tiedä, en löydä vastausta. Soitaa haluaisin ystävälleni, rakkaalleni, sille kaikkein luotettavimmalle, joka taas kerran joutuisi kuuntelemaan ikuisia ja loputtomia juttujani. Dear Docktor, jne.

Sun luokses ikävä on
niin ikävä etten kertoa voi
kuinka sisälläni suunnaton
yhä kaipuu salamoi
Sun luokses ikävä on
niin ikävä etten rauhaa mä saa
ja tuntuu kuin mahdoton
oisi aamua aloittaa

Nyt rupeaa jo naurattamaan tää tilanne, miks muka nyt näin olis asian laita. Miksi sitä aina ajattelee pahinta ja pitää itseään syyllisenä? Ei se aina niin mee. pitäis varmaan taas nollata tuo pääknoppa että nää ajatukset pysyis poissa.

oon muutenkin ollu ittestäni huolestunu ku oon nyt pysynyt kokonaisen viikon hyvällä tuulella vaikka kaikki vastoinkäymiset on koettu tässä viikon aikana.. Mitenkäs se ny niin sitte muka menee?

VI****U taas pelkkiä kysymyksiä kysymyksien perään.


(anna eriksson, sun luokses ikävä on)

Mira ja Saija; tämon se josta puhuin tosa päivällä(ei se ny niin korkialle hypänny ku kuvailin mutta kuitenkin ->

http://www.youtube.com/watch?v=JqG4PNbmSfQ&feature=related

aamlla heräsin varmaan kymmenen kertaa välillä puoli viisi ja seittemän. puoli kasilta sitte jaksoin nousta ylös. no tallilla puuhailin jotaki juttuja siinä ja ihmettelin kunnes oli aika laittaa brunoa kuntoon.

hain brunskin tarhasta ja rupesin laittamaan sen häntää ja harjaa kun anki rupes harjailemaan muuten. No häntä tuli hyväksi ja eikun harjan kimppuun, ajatuksena oli laitta sykeröt. jaoin harjan ja mira tuli siihen sit ihmettelemään jotaki ja no mullahan vanhana kisahoitajana tietysti oli kumilenkit suussa ja vedin sanojen välissä henkeä, niin että imautin kaikki (ainaki 30) lenkkiä nieluun ja meinasin tukehtua.

Mira ja Anki siinä vieres sit ihmettelin että meinaanko tukehtua, ku menin pää alaspäin ensimmäisestä karsinan ovesta sisään ensin yrittäen yskiä ja sylkeä lenkkejä ulos kurkusta. Lopulta sain yskittyä osan ulos ja osan jouduin nielemään...

no kattelin uusia lenkkejä ja jatkoin harjan kimpussa kunnes totesin että se oli liian paksu ja niistä tulis liian rumia jos laittaisin ne.. no otin lenkit pois ja silotin harjaa vähä.. anki teki ekana b merkin ja pääsin sitte lämmittelemään.

pappa meni hyvin verkassa niin kentällä ku maneesissakin. no tuli oma vuoro niin tottakai se pää sieltä nousi. jossain kohdissa ja puolessavälissä rataa se rupes sit kulkemaan paremmin. tyytyväinen olen kuitenkin brunskiin. saatiin sentään 57% muistaakseni... pitänee vie tarkistaa tuo tulos :D

nyt toimii taas netti, pitänee varmaan yrittää huomän tuota meseä toimimaan....

vittu ja vitulla päähän.. joku mättää ny tosa koneessa. no onneksi on tää toinen jolle ei ny sit muut pääse ku oon tän vallannu...

joo kone aiva jumis, sillä ei pääse ees nettiin.. no sitä nyt käsitellään ja saa nähdä koska on taas kondikses....

tai jotakin. kiitos muutamalle jotka eilen ja tänään sai mun mielen iloiseksi.....

kesä tulee balttiarallaa.... tai ainakin laulellen...