IRC-Galleria

päänsärky jäi mutta voi olla että pahempaa on vielä tiedossa..

äääh, aaah ja puuh...

päätä särkee ja mahaa kiertäää.. (onneks tietää syyn)

no pakko se vaan on nyt tehdä ja koittaa..

toivotaan parasta ja pelätään pahinta...

aamulla heräsin, normaalin tapaan ulos kahvikupian kanssa tupakalle. Oli ihana kuulla luonto niin kauniina, linnut visersivät, tuuli hiljalleen liikutti tuulikelloja pihassa, ei yhtään kaukaistakaan autoa liikkunut missään, mikään eikä kukaan häirinnyt tuota hetkeä.

Siinä samassa kuuliin vikinää viereisestä puusta jossa havaitsin oravan pinkoilevan ylös, alas jonka jälkeen se jäi pää alaspäin paikoilleen odottamaan ja katselemaan. Samassa esiin lensi västäräkkiä ja pääskystä muistuttava lintu(kuitenkin pienempi ja ilman pyrstöä) ja vähän aikaa se jahtasi oravaa ja lensi sitten muutaman metrin päähän hengähtämään. Samalla orava rupesi popsimaan jotaki valkoista, tipauttellen valkoisia paloja maahan.

Tietenkin, peto omassa puuhassaan, kuoriutumattomien munien kimpussa. Muutaman kerran lintu vielä teki hyökkäyksiään mutta turhaan. Peto oli jo syönyt koko munan.

Samaan aikaan minulle tuli kauhea ahdistus, rintakehää ahdisti ja tuntui ettei tästäkään päivästä tulisi mitään. Samanlainen ahdistus minulla oli noin vuosi sitten kun minun oli palattava takaisin Englantiin viikon kestäneeltä lomalta. Eilenaamulla myös tunsin ahdistuneisuutta, muttei se ollut yhtä pitkälti tuntuvaa..

Nyt tuntuu kuin en haluaii jotakin tehdä, tai mennä johonkin mutta mihinkä? onko ollut vaan liian pitkä loma takana, kaikki ne 4 päivää? mitäs sitten kun on se kesäloma? se on kolme kertaa yhtä pitkä kuin nämä muutama hassu..

muutta kysymys johon en löydä vastausta on, mihinkä en halua mennä? tai miksi olen näin ahdistunut?

hah mikä ihmeen juhannus muutama hassu vaapapäivä eikä oikeen mitään tekemistä.. no tekemistä ja tekemistä. mutta matka kuumetta on XD

joo mä kirjotan, tänään ei oikeen oo huvittanu. nukuin jopa työaikana vaikka yölllä tuli nukuttua hyvin. no ei sen puoleen traikkua ollaan tuunattu nyt taas uuteen uskoon ja vittu, siitä tulee hienoin koppi koko läänissä.. näätte ja kuulette sitte lisää ku valmistuupi :D

tänään tekee mieleni tappa kaikki; "oota haen haluikon ja päästän sut päiviltä!". mättää kaikki tai ei ny kaikki mutta kaikki pitäis melkeen tappaa tms. noooh ehkä huomenna olis jo paree päivä.

särkyjäkin oli taas vaihteeks, eikä ne meinannu neljännen 400:sen buranankaan jälkeen helpata, mut nyt vaikuttaa jo paremmalta..

ylihuomisen perästä onkin jo lauantai..

kun sydämensä on kerran antanut, ei sitä pysty ilmankaan olemaan. tai jos jollekkin palan annat, sen palan tuskan kärsit vasta kun tiedät ettei enään ikinä tavata.

- olin itsekäs, olin lapsi, en ymmärtänyt silloin, nyt ymmärrän ja kärsin. Anteeksi Iso D, Anteeksi. -

ajatukseni laukkaavat liian nopeaan tahtiin mielessäni, ajattelen liikaa. ajattelen niitä onnellisia hetkiä ja niitä muutamaa jolloin sinua pelkäsin. Musiikin soidessa taustalla, meidän biisejämme, niitä joita silloin aikoinaan kuunneltiin, silloin kun illat venyiväät autossa istuessa.

Merituuli suolaisen tuoksun
takaa aavojen rannalle tuo
vielä muistan vereni juoksun
kun sä saavuit illoin mun luo
oli rakkautemme silloin nuori niin

Linnut oli kanssa joskus puheenaiheena, niitä oli niin paljon joskus ympärillämme. aivan kylmät väreeet kulkee koko kropassa kun vaan ajattelenkaan noita aikoja, kukaan muu ei voi näitä ymmärtää, kuin me.

Nyt mietin miksi luovutin, olenko siltikin heikko? vaikka vahva yritän olla, nyt tuntuu kuin olisin menettänyt jotakin suurta. En koskaan halunnut siitä kaikesta luopua. Jos vielä olisi mahdollisuus, olisin ehkä onnellinen.

Tuntuu siltä kuin olisin pelkkä kävelevä kysymysmerkki, niin monet ajatukset ja kysymykset pyörivät mielessäni kun yritän etsiä niihin vastauksia. Mikä ylipäätään ajoi minut tähän, muistelemaan? En tiedä, en löydä vastausta. Soitaa haluaisin ystävälleni, rakkaalleni, sille kaikkein luotettavimmalle, joka taas kerran joutuisi kuuntelemaan ikuisia ja loputtomia juttujani. Dear Docktor, jne.

Sun luokses ikävä on
niin ikävä etten kertoa voi
kuinka sisälläni suunnaton
yhä kaipuu salamoi
Sun luokses ikävä on
niin ikävä etten rauhaa mä saa
ja tuntuu kuin mahdoton
oisi aamua aloittaa

Nyt rupeaa jo naurattamaan tää tilanne, miks muka nyt näin olis asian laita. Miksi sitä aina ajattelee pahinta ja pitää itseään syyllisenä? Ei se aina niin mee. pitäis varmaan taas nollata tuo pääknoppa että nää ajatukset pysyis poissa.

oon muutenkin ollu ittestäni huolestunu ku oon nyt pysynyt kokonaisen viikon hyvällä tuulella vaikka kaikki vastoinkäymiset on koettu tässä viikon aikana.. Mitenkäs se ny niin sitte muka menee?

VI****U taas pelkkiä kysymyksiä kysymyksien perään.


(anna eriksson, sun luokses ikävä on)

Mira ja Saija; tämon se josta puhuin tosa päivällä(ei se ny niin korkialle hypänny ku kuvailin mutta kuitenkin ->

http://www.youtube.com/watch?v=JqG4PNbmSfQ&feature=related