IRC-Galleria

oli melkoinen matka viime yönä. mutta mukava reissu kuitenkin vaikka siitä väsy jäikin. kiitos vain ponkkeni että sain tulla mukaan.

en voi sanoin kuvailla sitä tunnetta mikä mut valtas ku kivuttiin nukkumaan ja pääsin sun kainaloon. oli siinä niin helvetin hyvä olla ja vaan nukahtaa. on edelleen vaan jotenkin onnellinen olo, ja vain noinkin pienestä :) rakastan sua

vittu ku on ny ollu hyvä olla koko ilta. mitään ihmeellistä ei oo tapahtunut nyt piitkiin aikoihin (paitsi viikonloppuna) mutta on vaan niin hyvä olla ja olo on niin ihanan onnelinen. kiitos kuuluu vain ja ainoastaan yhdelle ihmiselle. vaikka sami yrittääkin mua painostaa ja suututtaa kaikella mahdollisella tavalla niin ei se onnistu mun päiviä tuhoamaan :)

kiitos ponkkeni päiväseurasta kun sai olla siinä hupulaisena. menipähän aika joutosammin ku täälä kotona ihmetellessä. rakastan sua

Cherryfever <- taitaa olla kirsin esan näpsäämä kuva keväältä?!?!

"Sinun säteilys on luonnonlahja,
vapauta se, ja anna leiskua.
Jos et säteile niin taivas alkaa tukehtua
ja painuu hiljaa kasaan"

"Sinun kehosi on instrumentti,
hienompi kuin mikään tietokone.
Sä voit liikkuu sillä paikast' toiseen,
rakastella, ja katsoo maisemia"

"Sinun elämäsi kuuluu sulle,
kukaan ei saa koskaan määräillä sua.
Hyvin moni haluais ottaa pois
sun säteilysi, ja käyttää itse sitä"

"Miks sä valitat et sull' ei oo,
tai sinä et voi, tai sull' ei anneta?
Miks sä tuijotat vain ikkunasta
betonia ja parkkipaikkoja?"

"Mene tuonne, siell' on suuri metsä:
kanervia, männyn neulasia.
Kato ylös niin näet puiden latvat,
avaruudet, vievät linnunradat"

kiitos kuuluu pojille joiden kyydissä sain istua tänään :) etenkin ponkkenille. menipähän aika nopiempaa :) luultavasti joudun huomennakin ihmetellä hupulaisena

tulppu hajotti taas yhen koneen. dumpperissa ei vaihteisto toimi.. no ihan sama. tää kones jumittaa.. oi voi. hyviä juttuja tuli taas bölen työmaalla juteltua ;) tietäisippä vaan.

ihmettelen miksi on jotenki ollu rauhallisempi mieli töissä. ei oo edes vituttanu pahasti. mutta luulen että yksi vaikuttaa siihen ;)

jotenkin kuitenkin haluaisin olla kanssasi aina tai joka hetki, jakaa kanssasi kaiken. mahassa tuntuu oudolta aina kun ajattelenkaan sinua, aina vain hymyilyttää kun muistelen joitakin tiettyjä hetkiä. kuten raippiksen siltaa, "kalaranta" reissua, rekkamies iltaa, sitä iltaa ku lähdin tähkän konserttiin ja näitä viime hetkiä.. oot mun ajatuksissa kokoajan ja oon ihan pihalla töistä. raskaanaki viel kaikenlisäks....

mutta aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta

tulppu on vaan niin onnellinen taas hetken. elämä on puhjennut kukkaan ihan uudella tavalla.

sähköä oli viime yönä, en ymmärrä miksi kuitenkin menen lukkoon niinkin herkässä tilassa. säikähdin kyllä niitä helvetin suuria pupilleja jotka näin. tasan kerran elämässäni nähtnyt samankaltaiset pikkuveljelläni, tosin aivan eri merkeistä oli silloin kyse.

mutta ei kaikkea varmaan tarvikkaan ymmärtää.

Lumi on syönyt kaiken
Routa raiskaa tämän maan
Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
Unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
Lähtisin
Mut se vaan ei mee enää niin
Ei mikään mee enää niin

Aina kovaa
Ei ikinä pehmeää
Enkeleitä ei meille riitäkään
Mene vaan
Mä voin kääntää pään
Vaikeaa selittää ja ymmärtää
miten toisesta aina jälki jää
Mene vaan

tottahan se on...

tulppu oli asialla tänään ja sai komeat aplodit ruokatunnilla.

lastasin vaan cat 219:lla dumpperinlavalle sinileväleeraa eli siis savivelliä tai jotaki sellasta. no hienosti yhtäkkiä kuului pauke. no ylävaunu koneesta liikkui melkeen itsestään. no sammutin koneen ja menin ulos kattomaan. kaikki 50 pulttia kääntökehästä poikki ja kone kahes osassa. tulppu vaan repes nauramaan.

menin sitte "varatoimitusjohtajan" puheille ja sanoin tyyliin; mä tapoin sen. No Sami siihen; no loppuko menovesi?. vastasin naureskellen; tuu kattomaan. samiakin tais pikkasen hymyilyttää.. lisäilen pari kuvaa aiheeseen liittyen heti nyt.


mikähän eilenki oli ku vaan nauru tuli suusta iltapäivällä ku vitutti niin ankarasti. pitäis vissiin nollata tilanne... ehdotuksia koska?