Tulppu kuuntelee niinku yhtäkkiä Nylon beatia ja sieltä sivusta hän erottaa sanoja:
"Kaipaan sua, muutit mua
Enää lapsi oo mä en
Kaiken tahdoit mulle opettaa"
Koskaan en ole oppinut elämässäni yhtä paljon tärkeitä asioita, kun nyt kuluneen vuoden aikana.
"Vielä sua mä tarvitsen"
Todellakin tarvitsen, ei rakasta/ystävää noi heittä vain "roskiin" ja unohtaa. En osaa, en pysty, enkä kykene. Tarvitsen sinua vielä.
"Naparengas vain
Se yhä hohtaa sulle rakkauttain
Kuin kihlasormuksesta mulle melkein kävis tää" (<- näin voisi olla jos sen vuoksesi olisin ottanut, ja se kyllä melkeen kävis siitä...)
"Vierees sun painaudun
Öisin vielä haaveissain
Kuinka ikävöinkään kuumaa suudelmaas"
Nyt oon monet illan huomannut mun tyynyssäni sellaisen mukavan tuoksun. Tuttu tuoksu josta pidän, joku tuoksu jota jo kaipailen... Enkä kiellä koskaan haaveilleeni, ja tämä tuoksu.... "miellyttäää" *ilme jonka vain hän tietää* rakastan..
"Toivon vaan, että saan
Tuntea sun ihos vain
Siksi tahdon, että nähtäis vielä taas"
En ole kiinni, vaikka haluaisinkin. Pärjään kyllä, en halua olla naru enkä kenenkään olevan naruna. Vaan tahdon sen ystävän jonka olen löytänyt. Vaikka tosin siinä ihossakaan ei mitään vikaa ole *jännä virne päällä*
"Herkän hahmos kaukaa näin
Sua ennen tuskin koskaan huomasin
Vaan nyt sua
Pois en koskaan päästäiskään
Mä voittajaani katselin: oot mun
Oon sun"
Joskus on pakko irroittaa vaikkei haluaisikaan. Elämä jatkuu ja se on... Mutta ennen en huomannut, nyt en voi olla huomaamatta tai oikeastaan etsimättä.
"Joka aito on, ja vielä enemmän"
Se on sitä mistä mä pidän, oma ittensä
"Olin heikko - tarrauduin
Mä pelkästään vain voittajiin
Kunnes susta löysin oikeen ystävän"
Joo en tykkää enää mistään voittajista. Perseestä ovat. Nousee päähän. Rakkaus on ansaittava
"Mun on helppo hengittää
Kun tunnen lähelläin sun olkapään"
Taisin tämän todetakkin joskus puhelimessa että nukun paremmin ja rennommin, kun hän on vierelläni...
öitä. nyt nukkumaan, taas miljoona asiaa huomiselle