Yö, puiset sormet minun suomuillani
rakkaani, ollaan kai väsyneitä kumpikin
Yö, se verille taas raapii
tekee minusta saaliin
ei kiedo hellään syleilyyn
Yö, koskee mua silmät ummessa
enkö näytä kauniilta
en kai ole sitä ollutkaan
Yö, hengittää sisään uskoasi
rakkaani, joko nyt, on aika sinun lähteä
Mutta jos heijastat vähän niin
saat sen säteen takaisin
En nimeäs turhaan nyt huuda,
aina sinua varten etkö muista?
Ota minusta kiinni vielä kun voit,
tartu minusta kiinni vielä ehdit...
jos en sinuun voi luottaa.
Revin kappaleiksi,
et tee sitä kuitenkaan.
Itseni palasiksi,
älä viitsi naurattaa...
Uskallan kävellä pimeässä
ja yhä uudestaan eksyä,
kunhan tiedän että kaipaat,
jos sinä vain kaipaat.
mulla ei oo ketään muuta, jolta voisin pyytää
apua kun yö vaanii, iskee veistä, antaa selkään