IRC-Galleria

53 päivää!
kuka sitä sietää?
pitäisikö se muka tietää?
ehkä joku sen vielä kieltää?
tai sitten se on vain pakko mieltää?

Nuoret jotka kuvittelevat olevansa jotain,
eivät todellisuudessa ole yhtään mitään.
Mistä teitä oikein sikiää?
Eikö tälle tule koskaan loppua?
Menkää pois ja ampukaa itsenne, älkää muita.
Viekää samalla myös idioottimaiset mielipiteenne,
ketä oikeasti kiinnostaa, ovatko ihmiset turhia vai eivät.
Jos vihaatte ihmisiä niin tehkää palvelus ja tappakaa itsenne!

Kiitos jo etukäteen.

Diu diu diipadaa dippa dappa daa...
Minä kävelen kuin kauris,
koska perseessäni nauris,
se hyvin paljon puristaa,
ja kyrpäni se kuristaa.

Harmi

Seuraus

Kärsimys

Palkkio

Ompa hyvää sienisoppaa,
päähäni se hyvin koppaa,
sieltä saapui jo upponalle,
ja päätäni väänsi mutkalle.

Vielä kolme pitkää viikkoa,
niin annan teille puukkoa,
juon monta rommi paukkua,
ja teitä voin vain haukkua.

Ehkä olisi taas sairasloman aika?
Tai ehkä sittenkin jakso mielisairaalassa?
Mutta entä jos kuitenkaan en tee kumpaakaan vaan jatkan vain?
Mitäpä jos antaisin lääkkärin päättää niin ei tarvitsisi itse miettiä?
Ehkä olisi taas syytä jättää aivot narikkaan ja painua lepäämään?
Kun ei tästä näytä taaskaan tulevan paskaa eikä lasta!

Hei hei nähdään puolenvuoden päästä!

Näen kuinka kaikki hiljalleen lipuu loppuunsa,
mikään ei ole merkinnyt mitään enää vuosisatoihin,
kenelläkään ei ole enää mitään arvoa täällä,
kaikki vain odottavat loppuaan sitä edes tietämättä...

Mutta näen myös toivon rippeitä särkyneissä sydämmissä,
ne odottavat että joku löytäisi ne ja antaisi niille paikan,
mutta pahoin pelkään että maailma on sokaissut meidät,
niin syvälle on toivo meihin hakattu että ulos se ei enää löydä...

Kukaan ei ole ollut ystävä enää kenellekään pitkiin aikoihin,
kaikki ovat kääntyneet toisiaan vastaan ilman mitään syytä,
eikä kukaan enää osaa olla lähellä ketään saati sitten rakastaa,
niin kauan kuin mikään ei muutu on tulevaisuutemme sinetöity...

Kohti kuolemaa käy kansamme tie.

Voi että kun on taas niin hauskaa,
kaikki kukoistaa ja elämä nauraa,
ilman heitä olen vain ilmaa,
tyhjä kaljapullo ilman siimaa,
mitä jos vihdoin lopettaisin,
tai sitten vain opettaisin,
elämän suuria kysymyksiä,
vailla viimeisiä pysähdyksiä...

..."Olen onnellinen" sanon itselleni joka aamu,
"Mutta miksi" kysyn jatkuvasti,
vastausta en saa,
vaikka mieleni sitä halajaa...

...Mutta nyt on tullut vihdoin loppu,
ja kauppaan tuli hirveä hoppu!

Unohda huominen
ja aloita juominen.

Kylläpä oli taas niin mukavaa herätä,
vaatteet paskassa ja kaula syöty,
kamat rikki ja rahat loppu,
ilo on niin suuri ettei sitä voi edes mitata,
mutta tästä on hyvä jatkaa,
jo hyvin alkanutta matkaa!

Kyllä sen taas huomaa
miten paljon elämää rakastankaan
voi että kun on taas mukavaa
kiitos jesse kiitos!