Yöllä menetin hermoni yläkerran hevipojan kanssa: tyyppi vaan soittelee kaiken maailman levyjä näyttivät kellonviisarit mitä tahansa, eikä yhtään ota huomioon, että hänen alapuolellansa asustelee henkilöitä, jotka silloin tällöin haluaisivat nukkua rauhassa. Minä hakkasin kolme kertaa tuolilla kattoon ja huusin täyttä kurkkua, että "nyt se musiikki kiini sielä". Silloin hiljeni. Mulla on näköjään aikamoinen auktoriteetti. T epäili, että kohta meidän ovikello soi ja saadaan turpaan. Ei ole vielä soinut.
P.s. Kiitos sille pojalle, joka auttoi minut kiperästä tilanteesta töissä.
Uusimmat blogimerkinnät
- Harhaa 30.05.
- Parsakaali-kinkkupiirakka uupuneen pyllynläm... 06.05.
- Aallokonmittaaja 07.07.
- Viimeisen käyttöpäivän lopullisuus 09.04.
- Viha ja rakkaus 05.10.
- Päiväkirjamerkintä 24.05.
- Carpe diem! 13.11.
- Esi-isien jalanjäljillä 21.04.
- Meedio 23.02.
- Ameba 21.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2024 (2)
- ▶ 2023 (1)
- ▶ 2022 (1)
- ▶ 2021 (1)
- ▶ 2020 (1)
- ▶ 2019 (15)
- ▶ 2018 (4)
- ▶ 2017 (2)
- ▶ 2016 (1)
- ▶ 2012 (1)
- ▶ 2011 (5)
- ▶ 2010 (49)
- ▶ 2009 (51)
- ▶ 2008 (232)
-
▼
2007 (381)
- ▶ joulukuu 2007 (19)
- ▶ marraskuu 2007 (29)
- ▶ lokakuu 2007 (34)
- ▶ syyskuu 2007 (45)
- ▶ elokuu 2007 (43)
- ▶ heinäkuu 2007 (23)
- ▶ kesäkuu 2007 (20)
- ▶ toukokuu 2007 (34)
- ▶ huhtikuu 2007 (36)
- ▶ maaliskuu 2007 (37)
- ▶ helmikuu 2007 (36)
- ▶ tammikuu 2007 (25)
- ▶ 2006 (93)