En siivonnutkaan loppuun asti. Eräs perheenjäsen ehdotti, että lähtisimme "ostoksille".
Ensinnäkin, jännä juttu. Ostin taas paitoja. Nojaa, ehkäpä niitä on niin paljon helpompi löytää kuin housuja/hameita/kenkiä/ylipäätänsä mitään.
Aloitin mustasta. Minulla ei koskaan nuorempana ollut ns. "mustaa vaihetta". Se on vasta nyttemmin tullut. Ostin mustan boleron ja mustan liivin.
Viimeisenä ostin, yllätys yllätys, kauluksellisen t-paidan jossa on eripaksuisia raitoja (vaaleanpunaista, pastellinkeltaista, punaista!). Huokailin kun olin vain mustan perään. Minulle se on muodostunut niin helpoksi väriksi. Se on kasuaali, se on juhlava, se on unisex, se on huomaamaton, se herättää huomiota...
Se kertoo minusta, toisaalta se ei kerro minusta mitään.
Pidän sanonnasta: "Rakastan värejä, mutta pukeudun aina mustaan".
Näinhän se on mennyt minunkin kohdallani.
Mutta, se t-paita oli yllättävä veto. Ihastuin siihen, vaikka tavallaan koen sen todella karamellimaisen-melleväksi. Ehkä se herätti minussa kesäisiä fiiliksiä :)
Hmm, mutta, näin ollen, huomioitavaa on vielä se, että olen säälittävän huono arvioimaan omaa vaatekokoani. Otan aina liian pieniä tai isoja vaatteita sovitukseen. Noh, kaikkeen voinee harjaantua. Mutta, tulee siitä ihan hyvä mieli kun luulee ottaneensa sopivat housut, ja ne ovatkin liian 'isot' <3