IRC-Galleria

Nukuin pöyristyttävän levottomasti.

Yksi puhelu herätti.

Toinen puhelu piristi.

Iltapäivästä olisi performanssi-kakun leivontaa jossain...jossain kaukana?
Aluksi olin innoissani, tällä hetkellä homma tuntuu hieman vastenmieliseltä.
Olisin ehkä keksinyt parempaa tekemistä. Tai mieluisampaa.

En taaskaan pääse varmaan koululla käymään :/
Noh, pe aamupäivällä sitten.

Keskittymisvaikeuksia. Tai, minulla tuntuu pyörivän 1-4 asiaa hyvin aktiivisesti päässä enkä yksinkertaisesti kykene keskittymään muuhun.
Ehkä minun siis tulisi ensin vain selvittää/hoitaa/kohdata/järjestää nämä kaiken huomion vievät asiat :)

Tapasin kaveria.
Olin sosiaalinen hetken uuden ihmisen kanssa.
Varasin liput Vinci Koodiin.
Palautin kirjaston kirjat (35 päivää myöhässä). Joskin kirjojen lukeminen jäi vieläkin kesken :P
Katsoin lainaamani vamppi-leffan loppuun.
Tein kokeellisen/teatraalisen meikin.
Katsoin "Hupimalli haussa" koonti-jakson.

Kaiken lisäksi, lähdin _melkein_ käymään koululla (noh, se on vielä edessä).
Olin myös melkein lähteä yksikseni kävelylle.
Melkein lähdin hakemaan tyhjiä cd-levyjä.
Hmm...vaikka mitä.

Pitäisi painattaa paitaa.
Mutta, jotenkin tuntuu että väsyttää. Tämä on ollut laiska, mutta melkeinpä 'tunnerikas' päivä.
On kuitenkin liian aikaista nukkumiselle.

Minulla ei ihan oikeasti ole ollut aikoihin näin tylsää. Siis toki päivällä oli pienet hetkensä, mutta näin yleisesti ottaen. JESTAS, TYLSYYS TAPPAA :)

Sade oli hetken puhdistava.
Kova.

Nyt on jo aika monta asiaa päässyt potkimaan minua persuksille ja repinyt minua niskoistani liikkeelle. Osalle asioista olen oppinut tekemään jotain, osalle olen kääntänyt selkäni, osa yrittää ajaa minut hulluuteen :)
Joskin olen kaatunut vasta lähtöpisteen toiselle puolelle, matka näkyy vielä todella pitkänä.
Olisikohan minun aika pyytää joltakulta apua?
(olen tunnetusti niin huono avunpyytäjä)

Ehkä yritän toisinaan olla joka asiassa jollain tapaa "marttyyri" ja surea/iloita/masentua/innostua/selvitä/kaatua/jne.jne. "yksin" tyhjä hymy kasvoilla.
Taidan luottaa kyllä ihmisiin, joskaan en tarpeeksi. Ennen kaikkea, olisi syytä luottaa itseensä enemmän.

Tuo ei ole tuollaista kaunista sadetta.
Se on hieman alakuloista.

Pitäisi aloittaa aamu teellä.
*niin hän teki*
---
"I started a joke, which started the whole world crying,
But I didnt see that the joke was on me, oh no.

I started to cry, which started the whole world laughing,
Oh, if Id only seen that the joke was on me."
(Bee Gees/ I Started a Joke)
---

"There's no map
to human behaviour

They're terribly moody
then all of a sudden turn happy
but, oh, to get involved in the exchange
of human emotions is ever so satisfying"
(Björk/ Human Behavior)
---

"The fates are vicious and they're cruel.
You learn too late you've used two wishes
like a fool"
(Hedwig/ Wicked Little Town)
---

Nämä puhuttelivat minua heti aamusta. Kaikessa hyvässä ja pahassa.

Keskusteleminen on todella hieno asia...varsinkin jos se johtaa johonkin.

Ongelmani nro.1.
En uskalla/tohdi/kehtaa/halua tuoda verbaalisesti joitain asioita esille, koska 'pelkään' että minut väärinymmärretään.
Siispä vaikenen (joka saattaa toisinaan olla pahempi asia kuin väärinymmärrykset. vaikeneminen ei johda mihinkään, sentään väärinymmärrykset ajavat asioita ajettavaksi eteenpäin...)

On toisinaan niin helppoa lipua ilmapallon varassa pilvien yläpuolella, lämmitellä auringossa ja olla tietoinen siitä, että esteitä ei ole edessäpäin.

Toisaalta.
Ylhäältä ei kuule ihmisten nauruja ja kuulumisia.

Siispä.
Voisi olla syytä lennellä lähellä maanpintaa ja tervehtiä ihmisiä. Mitä sitten jos kaareva oksa tai linnun nokka puhkaisee pallosi. Se lienee ainut keino keksiä kävelemisen vaihtoehto.

Se on (jossain määrin) kamalaa, kun 'huomaa' että ihmiset tuntee mut 'paremmin' ku mä itse.

Hmm.
Se lienee merkki jostain pahemmasta(?)

Ympärillä on niin kovasti tapahtunut asioita...
Olen taas jättänyt omat aatteeni hieman narikkaan :)

Olisikohan taas aika 'omien proggisten'. Snif...
Nyt ei varmaan pääse koululle kuvaamaan. Tai pääsee, mutta mistä saisin järkkärin...
Noh, luovuus peliin (taas).

Nyt olisi myös aika "legendaaristen" materiaalisten muistojen suunnittelun.
Mitä ihmettä aion keksiä/saada aikaiseksi/järjestetyksi/hankituksi/luoduksi..?

Olen ollut hieman laiskanpuolen, muuten niin. Nyt kun minulla on muutama viikko lomaa, tilanne saattaa pahentua. Varsinkin kun minulla olisi kuun loppuun asti aikaa palauttaa eräs essee...
Toivottavasti tilanne ei pahene.

Että on niin vaikeaa aina organisoida montaa osa-aluetta.

Ehkä tärkein olisi nyt kuitenkin sitten vaan:

"I'm coming out!"
En saisi pysähtyä liiaksi :)
Nyt helvettiin tekosyyt ja väsymys. Olen keksinyt itselleni liiaksi jo verukkeita.
Jos 'haluan' minun täytyy tajuta että se edellyttää 'minun pitää' :)

Oli osittain aivan käsittämätön.

Pe oli assarin hommia. Gah, miten nyt lyhyesti kirjoittaisin.
Kohtasin elämäni epäkunnioittavimman ja kännisimmän yleisön.
Sille ei mahtanyt _yhtään_ mitään.
Kohtasin myös naurettavan huonoa organisointia...
Ja näin yhden todella rohkean ihmisen.
Itse yritimme/ylitimme 'kollegani' kanssa parhaamme :/
Homma ei mennyt niin kuin olisi pitänyt. Lähes kaikki meni alusta (liian aikaiseen) loppuun päin *piip*
Kukaan ei halunnut ottaa vastuuta mistään. Me yritimme kolmisin sitäkin enemmän :(

Noh, tuohon kettumaiseen takaiskuun ei auttanut muu kuin hengähtäminen ja baari (niin sanotusti).

Mamassa oli mukava nähdä tuttuja. Se piristi mieltä.

Lauantaikin oli käsittämätön.
Jo pelkästään se oli outoa, että ylipäätänsä katsoin Euroviisuja. Ja vieläpä alusta loppuun.
Noh, kuten kaikki tiedämme, tunnelmat olivat sanoin kuvaamattomia kun Suomelle ladeltiin viisuhistorian parhaimmat pisteet. Tuli kiire Mamaan...
Helsingin keskusta elämöi todella! Lordin nimeen huudettiin, laulettiin ja tööttäiltiin.
Jo pelkästään bussimatka Lordi-huumassa oli elämys :P

Oli tunkua kun perille päästiin. Mutta Mamassa oli hyvät viisumeisingit :)
Todella.
Tuli vallan valvottua. Lähdettiin vielä Mamankin jälkeen käymässä kaverin luona.
Sitten iski väsy, ja piti kävellä viiden aikaan (minusta äly-)pitkä matka nukkumaan.

Oli rankka, aktiivinen viikonloppu. Ihan jo fyysisestikin. Hyötyliikuntakin kunniaan XD

Ihanaa oli taas pitkät heräämiset, brunssit ja läsnäolo. Aina <3
No jessus okei, kyllähän sitä alkaa jo raksuttamaan päässä kun tajuaa että on yrittänyt kolmisen tuntia herätä...eri asia sitten ylösnouseminen :D
Mukavaa kuitenkin sellainen. Kaiken hektisyyden jälkeen <3

...
Alkoi muuten loma. Outoa. Noh *HUOKAUS*, kohta alkaa periaatteessa jo työtkin.
Hieman orpo olo. Toisaalta, aikaa uudenlaisille mahdollisuuksille.