IRC-Galleria

Voehan. Tässä se ilta on taas mennyt pitkälle, vaikka piti aikasin mennä nukkumaan. Tänä aamunakin oli ihan helvetin vaikeeta päästä ylös, mutta ihminen on tyhmä eikä se opi. Katseltiin leffaa ja kas kummaa kun se venyi nelituntiseksi tupakka- ja ruokailutaukojen kanssa. :D

Aamulla ahdisti ihan vitusti, mutta kun hommat alkoi pitkin päivää luoviutua kuin itsestään, tippui paino harteilta ja iltaa kohden olo on koko ajan vain keventynyt. Elämä hymyilee taas ja mä pärjään. Vittu kun välillä tuntuu että kaikki on niin saatanan vaikeeta. Joka ikinen ihminen, ystävä tai paholainen, tuntuu ottavan helvetisti päähän. Joskus tekee vaan mieli vittuilla kaikille tai vetää niitä turpaan. Kun stressitaso nousee, tupakkaa ja kahvia kuluu paljon ja pian sitä huomaa taas olevansa rahaton. Ja silti tuntuu kuin ei oisi mitään hankkinutkaan.

Unettomuus ei helpota tilaani ollenkaan, mutta siitä saan kai syyttää vain itseäni. Elämä on päätöksiä, enkä mä ole koskaan osannut tehdä kauhean hyviä sellaisia. Oma vikansa kun ei edes yritä korjata unirytmiä ja oma vikansa kun antaa hölmöjen asioiden pyöriä mielessä. Siksi en saa unta. Oma on vikansa sekin jos juopottelee kahvia pitkin iltaa eikä kofeiinin takia saa unta.

Tänään oli sellainen fiilis, että olisin halunnut koittaa kirjoittaa jotain. Taas pitkästä aikaa. En ole vuosiin kirjoitellut, vaikka joskus tuli suollettua melkein henkevääkin tekstiä kohtalaisella tahdilla. Tänään oli hyvä fiilis, mutten tietenkään saanut mitään paperille asti. Huomenna tuskin kerkeän ja viikonloppu kuluu taas kuvauksissa. Tuli vaan päivällä sellainen olo, kun Henkan kanssa juttelin, että ois kiva tehdä joku oma projekti. Siis tehdä itse käsikirjoitus ja potkaista homma käyntiin. Mutta kun en vaan vittu saa aikaiseksi kun painan 24/7 muiden duunien parissa. Ehkä tässä edempänä keväällä sitten kun lopputyöt ovat ohi...

Joop. Aivomöhnää tämäkin suollettu paska, joten ehkä olen askeleen lähempänä kunnollisen tekstin syntymistä. Katsellaan.